Hohoi!! Täällä ollaan edelleen! :)

Pikkusen onkin jo vihjailuja sadellut, että "wink wink, Ässän blogi ei oo päivittyny" ja "Miiiitäs Ässälle kuuluu?" jne... Pahoitteluni armaat lukijat. Mutta kun (seli seli seli) mun oma kone on hieman huonossa hapessa yksivuotiaan internettaajan jäljiltä, niin päivittäminen on vähän jäänyt. Kas kun kaikki kirjaimet eivät siinä rakkineessa toimi, muun muassa s- ja t-kirjaimet puuttuvat. Ja eihän Ässän blogia voi päivittää ilman ässää!!! ;)

Mutta asiaan.

Kesäkuussa siis vietimme kaksi viikkoa Espanjan auringon alla (eikä siellä ollut lainkaan niin kuumaa, kuin viime aikoina on ollut ihan tämän kotimaisen auringon alla...) ja sen aikaa Ässä lomaili Tappilandiassa. Vierailuraporttia ja kuvia tässä ja tässä. Ässä oli kotiutunut Tappilaan oikein hienosti ja viihtynyt selvästi mitä parhaiten. Johanna kun kävi pojan palauttamassa kotiin, niin Ässä morjesti meidät ja olis lähtenyt taas Johannan mukana... ;)
Johannan hellässä huomassa äijä oli silminnähden lihonut (mikä on siis vain ja ainoastaan hyvä juttu Ässän kohdalla) ja ontuminenkin oli vähentynyt huomattavasti. Kiitos siis vielä kerran hyvästä hoitopaikasta! <3

Juhannusta vietimme ihan kotosalla, mutta toki sitä piti vähän grillaillen juhlistaa! Ahkera makkaravahtikin sai tietenkin osuutensa, vaikka kuvassa vähän pitkää naamaa näyttääkin. :D

Sitten saapuivatkin HELTEET ja kaikenlainen muu liikunta kuin uinti muulloin kuin ehkä keskellä yötä oli ihan tuhoontuomittu ajatus. Siispä Ässä on viime viikot harrastanut ahkerasti, eikä yhtään vastentahtoisesti uintia!

Itärannassa:

Mökillä:

Kymijoessa:

Turkkikin piti ajella pois, kukapa sitä helteessä villapalttoo päällä viihtyisi!

Me ollaan vähän nyt tokoiltukin. Seuraamista, jättöjä, kaukoja ja jopa ruutua. Kyllä ne on temput jätkällä mielessä, jopa paremmin kuin ohjaajalla. Ruutua kun tehtiin, niin kolme ensimmäistä kertaa annoin ihan vääriä käskysanoja ja ihmettelin mikä on, kun koira jääräpäisesti joka kerta teki eri tavoin kuin käskin. Kunnes muistin, että noinhan mie olen sitä opettanut tekemään, itse vain ohjeistin väärin! :D Ainoa harmi on tuo leikattu polvi, jonka liikkuvuus selvästi ei ole ihan ennallaan. Ässä tahtoo mennä vinoon (toiselle kankulle) maahan ja istumiset ovat hitaita. :( Katsotaan, josko kinttu vähän vetristyisi treenillä ja ajan kanssa. Toivottavasti, muuten voidaan ehkä kisailu siinäkin lajissa unohtaa tai ainakaan ei voi odottaa kovin kummoisia pisteitä... Muutenkin liike pitäisi olla puhdas, että kehtaisin sen kehään viedä. Nyt on kuitenkin alustavasti koepaikka varattu elokuun lopun kokeeseen. Saas nähdä kuinka käy. (HUI!)

Uurastuksen jälkeen onkin viileää lekotella tuulettimen äärellä Ronjan IIIISON nallen kainalossa. Nyt ei Ässääkään enää pelota, ensimmäisen vuorokauden se hiiviskeli nallen lähettyvillä häntä koipien välissä ja vilkuili sitä huolestuneena. Ja jos nallea liikutti, niin Ässä murisi sille. :D Hassu koira!

Terveyspuolesta taas sen verran, että cartrofen kuurin loppumisesta pari - kolme viikkoa, niin polvi alkoi naksua taas. Ensin jostain syystä vain oikeassa laukassa, sitten pian taas ravissakin. Aloin syöttää kokeeksi Ässälle Arthrobalans Plus - nimistä ihmisten ravintolisätuotetta ja kas - viikon kuluttua naksuminen oli vähentynyt selvästi ja nyt parin viikon kuurin jälkeen ei sitä huomaa enää juuri lainkaan! Hieno juttu. :) Nyt pienennetään hiljalleen annosta ja katsotaan mikä olisi semmoinen hyvä "ylläpito" annos. Noin muuten Ässä liikkuu jo melko hyvin. Hetkittäin jopa ihan puhtaasti, toisinaan ontuu aavistuksen. Mutta parempaan päin mennään koko ajan kun kunto kohenee. Ja hyvä niin! Viime viikolla käytiin Kaipiaisissa Mirkan luona hierottavanakin ja nyt on taas nikamat ojennuksessa. Ei niitä montaa enää tainnut ruodossa paikallaan ollakaan... Mirka tsekkasi samalla leikatun polven ja sanoi, että liikkuvuudessa on hieman toivomisen varaa, kumpikaan ääriasento ei aivan onnistu. On luultavaa, että jonkinlainen liikerajoite jalkaan jääkin, mut sen kanssa sitten vaan eletään, eikä se Ässää niinkään varmaan häiritse tai ole kipeä ja sehän on pääasia!

Tässä on keritty kaikenlaista sitten viime päivityksen...

Uimakausi on korkattu myös luonnonvesissä. Tekee mahdottoman hyvää Ässän polvelle, muulle kropalle ja erityisesti korvien välille!! Uitu on niin joessa kuin meressäkin ja tuntuu, että kinkkapolvi tulee sitä paremmaksi mitä enemmän ui. :)

 Kun reilu kuukausi sitten vielä oli lumi maassa eikä muutenkaan osattu arvata, että toukokuun puolivälissä tulisi helleaalto, oli meille varattuna vielä yksi koirakylpyläkeikka Hyvinkäälle. Vähän höpsöltähän se tuntui ajella kaksi tuntia suuntaansa sisätiloihin uimaan, kun ulkonakin mittari hipoi lähemmäs kolmeakymmentä. Mutta mentiin nyt kun kerran oli aika varattuna. Ja kivaahan meillä oli! Autoon pakattiin Ässä, Siiri ja tappikset Molly ja Peetu, kolme (kälättävää) tätiä sekä tietenkin hurja säkillinen eväsirttareita. ;) Matka sujui joutuisasti ja pulikointi oli hauskaa kaikkien osapuolien (paitsi ehkä Mollyn) mielestä. Muutama kuva ja vähän rapsaa löytyy Tappilaaksosta.

Videolta näkyy Ässän liikehdintää viime viikolla kotipihalla. Se kuvittelee etsivänsä jotain, mutta ei kyllä oikein itsekään tiedä mitä (kuten ilmeestä näkyy...) Lopulta löytyy onneksi pallo niin on jotain mitä löytönä esitellä! :D

http://www.youtube.com/watch?v=11uM-rtDZ2M

Sitten vielä muutamia kesäisiä kuvatuksia iloksenne:

Mulla olis tässä näitä palloja....

... mut KUKAAN ei KOSKAAN tee mitään kivaa mun kans...

No, sitten Ässä juoksenteli pihan ympäri noin kolmisen kertaa ja hieman tappoi palloa itsekseen. Meillä tätä kutsutaan "pasianssiksi", siis kun leikkii yksin vaikka pallolla. ;)

Ei nyt enää! Mä oon IHAN LOPPU! Kauheen rankkaa tää tämmöinen, on niin kuumakin...

Kaverilla on pikkuisen rapakunto leikkausten ja lepäilyiden jäljiltä... :D

Ainiin!! Cartrofen-piikkejä on nyt annettu 3 ja polven naksuminen on loppunut!! :) :) :) Jäykkä se jalka selvästi vielä on, mutta eipähän ainakaan naksu enää. Saa nähdä palaako nakse, kun kuuri tämän viikon jälkeen päättyy... Pitäkää peukkuja että ei!

Eilen Ässä kävi nautiskelemassa hieronnasta. Melko paljon jumeja olikin kertynyt, etenkin ristiselän alueelle ontumisesta johtuen. Nyt liikutaan taas letkeämmin! :) Kokeilimme nyt ensimmäistä kertaa myös akupunktiohoitoa. Saas nähdä tuoko se apua polveen!
Ainakin tänään aamupäivällä kun lähdimme lenkille, jätkä ravasi melkein ontumatta! Ei nyt siis ihan puhtaasti, mutta huomattavasti paremmin kuin viime viikkoina!! :) No, tosin tässä iltasella se on taas kinkkaillut kolmella jalalla, että ota siitä sitten selvää... Alan kyllä pikkuisen epäillä, että mukana on jokunen prosentti myös draamaa - ontuminen nimittäin tuntuu ilmenevän erityisesti silloin, kun Ässää komennetaan tai se joutuu muuten tekemään jotain mitä ei haluaisi, kuten vaikka tulemaan ulkoa sisälle. Että semmoinen epeli täällä.
Cartrofen-pistoksia jatketaan ja niiden + akupunktion jälkeen tuntuu, kuin naksuminen olisi hieman hellittänyt! Voi kyllä olla ihan vaan toiveajatteluakin, mutta hetken jo tosiaan luulin naksumisen lakanneen kokonaan! Eli on sen täytynyt vaimentua, se kun välillä oli jo niin voimakasta, että kuului monien metrien päähän ihan selvästi.
Toivottavasti se menisi ohi, mitä nyt ikinä olikaan. Ja pysyisi poissa!

Tänään Suomeen on tullut kesä ja olemme päässeet nauttimaan suorastaan hellelukemista. Uskomattomalta tuntuu, että vain muutama kuukausi sitten lunta oli niin paljon, ettei mm. pihaamme ympäröivää aitaa näkynyt juuri lainkaan... Sekin tuntuu juuri nyt kaukaiselta, että Ässä oli näinkin terve - ei vaivaa kinttu tippaakaan, kun videota katsoo! No, josko tuohon tilaan vielä päästäisiin uudelleen. 

http://www.youtube.com/watch?v=RiJFr2V0QGA

Tätä kirjoitellessa Ässä pitää iltavahtia pihalla leikkimökin vieressä ja odottelee Timon saapumista kotiin. Ja ulvoo ambulanssi kanssa kuorossa... Nice... *huoh* 

Uimareissurapsa on antanut odottaa itseään, mutta tässä kuvakoostetta vapun uimalareissustamme Hyvinkäälle.
Sekä kuvista että koko matkasta kiitos kuuluu ystävälleni Jaanalle, joka pyysi meitä mukaan ja vaivautui vieläpä räpsimään kuviakin. :) Kiitos kaunis siis vielä Saagalandian väelle kun päästiin teidän matkaseuraksi!

Aluksi Ässää jännitti kamalasti omituinen sisätila, jossa oli liukkaat lattiat ja kaikuvat äänet. Edellisellä uintivuorolla altaassa polski reipas novascoti, joka teki komeita uimahyppyjä altaaseen. Jokaisella molskahdukella Ässän häntä tipahti alas ja se vilkuili olkansa yli, josko kaamea merihirviö sieltä kohta jo hyökkää... Kun vielä puettiin liivitkin päälle, alkoi Ässä selvästi olla vakuuttunut, että surman suuhun tässä joudutaan.

Tennispallo kuitenkin pelasti tilanteen ja sai Ässän unohtamaan kaikki maailman pahuudet! :D Luiskalta se tosin ei ensin olisi millään halunnut altaaseen mennä, vaan juoksi ympäri allasta ja mietti, josko joltain reunalta kätevästi kuitenkin pääsisi...

Hieman avustavaa ohjausta liivien kahvasta...

... ja pian Ässä osasi käyttää luiskaa hienosti jo itsekin!

Ja sitten sitä uitiin!

Ja uitiin.

(välillä tyhmämamma pakotti huilaamaan)

Ja sitten taas uitiin, uitiin ja uitiin! :D

Liivikin saatiin pian pois, kun Ässä vain oli oppinut reitit altaaseen ja pois eikä siis tarvinnut enää kahvaa ohjailuun...

Muutaman kerran Ässälle meinasi tulla suorastaan hätä ja sen piti kroolata oikein tosissaan, kun avustajatäti meinasi ehtiä tennispallon luokse ennen maestroa! :o

Muutenkin palloa piti tarkasti varjella ja suojella, sillä Friidatyttönen loi siihen himokkaita silmäyksiä...

Lihakseton rimppakinttu, pakotettu taas huilaamaan... :( Kaihoisasti katselee, kun MUUT saavat uida.

Mutta oli se kyllä niiiiin onnellinen uimisesta, etten tiedä voiko koira sen onnellisemmaksi enää tulla. <3 Tosi kiva oli kyllä itsellekin päästä pitkästä aikaa tekemään jotain mukavaa ihan kahdestaan Ässän kanssa. :)

Parin viikon kuluttua lähdetään uudelle uimareissulle. Ja toivotaan lämpimiä säitä, että sen jälkeen päästäisiin luonnonvesiin uimaan ja treenaamaan polvea ja muutakin lihaksistoa.

Tänään käytiin taas vaihteeksi (meillä on varmaan kohta kausikortin hankinta edessä...) Hannu-tohtorin vastaanotolla Anjalan eläinklinikalla. Tutkimuksen aiheena oli sii Ässän leikattu polvi, joka on alkanu naksua.

Ensi katsottiin taas liikkeet ja Hannu yritti myös kuulostella naksumista. Pihalla oli kuitenkin sen verran taustahälyä ja Ässä yritti pysyä niin kaukana Hannusta kuin mahdollista, ettei lääkäri tuota naksumista onnistunut kuulemaan, vaikka itse sen kuulinkin. Sitten sisälle ja polvea tutkimaan. Hannu käänteli, puristeli, paineli, taivutteli ja venytteli Ässän kinttua joka suuntaan. Ei reaktioita mihinkään. Myöskään taivutuskoe ei saanut sitä ontumaan yhtään enempää tai muutenkaan reagoimaan.
Seuraavaksi Ässä sai rauhoituspiikin ja taas tutkittiin polvea, tällä kertaa ilman Ässän omaa lihasten jännittämistä ja vastaan jäykistelyä. Edelleenkään polvesta ei löytynyt mitään vikaa, eikä se myöskään käännellessä naksunut. Leikattu ristiside tuntui kuulemma oikein hyvältä ja napakalta.
Sen verran ihmeellinen vaiva taisi olla kyseessä, että Hannu halusi ottaa polvesta röntgenkuvat ihan omaan piikkiinsä... Kuvatkin olivat oikein siistit ja hienot, ei siis valittamista sielläkään. Nivelkierukassa voisi olla jotain vikaa, mutta se ei röntgenkuvissa näy. Mitään vakavaa siellä ei kuulemma kuitenkaan ole, koska silloin polvi olisi todella kipeä.
Siihen loppuivat konstit tutkimusten osalta. Tarkempia tutkimuksia varten (nivelkierukkavamman toteamiseksi siis) polvi pitäisi avata, eikä Hannu siihen nähnyt tarvetta, kun jalka ei ole erityisen kipeäkään. Nyt kokeillaan, josko uusi Cartrofen-kuuri auttaisi naksahteluun. Samalla myös lisätään liikuntaa, jotta jalkaan saadaan voimaa. Lenkit pidennetään kilometrin pituisiin korttelikierroksista ja uimista aletaan harrastaa heti, kun vedet vaan ovat riittävän lämpimiä.

Kuukauden päästä sitten katsellaan, mikä on tilanne. Pitäkäähän siis kaikki nyt peukkuja, että vaiva paranee tällä lääkityksellä, eikä polvea tarvitse ruveta uudestaan leikkaamaan tai edes tähystämään!