Eilen iltapäivällä lähdettiin Ässän kanssa läheiselle rannalle uimaan. Ensin pitää kulkea pienen metsikön läpi ja ylittää hiljainen metsäautotie. Pysäytin Ässän vähän ennen tietä, kävelin edelle katsomaan ettei tiellä näy ketään tai mitään ja lähetin sitten koiran ylittämään tietä. Samantien kun Ässä juoksi tien yli, säntäsi takaoikealta kaksi saksanpaimenkoiraa mutkan takaa (kaukaa!). En varmaan olisi huomannut koko koiria, ellei omistajan p*rkeleet olisi alkaneet raikua... Yritin pysäyttää koirat, mutta ne vaan juoksivat mun ohitse ja suoraan Ässän kimppuun. Ässä, joka oli jo valmiiksi juoksemassa (kohti rantaa siis) tietenkin lisäsi vauhtia kun huomasi että joku ajaa takaa. Hetken päästä kuului mättäiköstä rähähdys ja epämääräinen musta-valko-ruskea rähisevä karvakasa pyörähti muutaman kerran, sitten taas juostiin rähinällä, kunnes tuli ihan hiljaista. Lähdin äkkiä perään ja pian tavoitinkin koirat. Ässä seisoi keskimmäisenä, kuonotusten ison saku-uroksen kanssa kunnon tuijotuskisa käynnissä, toinen sakemanni, nuori narttu, piti vahtia Ässän takana. Ässä vilkaisi mua syrjäsilmällä pikkuisen sen näköisenä, että pieni asisteeraus olis nyt paikallaan... No, aloin huutamalla ja huitomalla ajaa urosta pois (narttu luikki samantien syrjemmälle kun hullu kiroileva akka tuli paikalle... xD ) jolloin Ässä luikahti mun taakse. Uros yritti vielä lähteä uudelleen perään, mutta heitin sitä Ässän remmillä joka sattui olemaan kädessä ketjupantoineen. Tämä sai sitten viimein toisenkin koiran uusiin aatoksiin, se mulkaisi mua kerran ja luikki pusikkoon piiloon (josta ei muuten tullut edes omistajan houkuttelemana, hän ei sinne tule, siellä on joku hullu muikki joka viskoo häntä tavaroilla...).

No, tutkin siinä Ässän, joka ensin - dramaattiselle luonteelleen ominaisesti - vähän kiljahteli kun koskin. Ei siitä kuitenkaan mitään reikiä löytynyt eikä lopulta edes mitään paikkaa mitä olisi aristanut koskiessa ja painellessa. Oikean lavan tienoilla vaan iso läntti sakukuolaa. Eli onni oli taas kerran mukana tässäkin onnettomuudessa. Otin Ässän hihnaan kun toisetkin oli jo saatu naarattua kiinni ja juteltiin siinä hetki eri puolilla tietä. Meidän äijä se ei enää ollut moksiskaan, vaikka oli hetki sitten saanut aikamoista kyytiä, mitä nyt nosteli koipea siinä lähipuskiin vähän niinkun näytiksi toisille. :D

Sakemannien omistaja oli jos mahdollista vielä säikähtäneempi kuin minä ja kovasti pahoillaan.

Ässällä on varmaan joku paha karma, kun kaikki haluaa koko ajan hyökätä sen kimppuun?!? Näin äkkiä laskien tulee mieleen:
- chihuahua, hyökkäsi suoraan kohti kurkkua, kaksi kertaa... ehdin laittaa jalan väliin molemmilla (no, ei ehkä kamalan vakava fyysinen uhka, mut silti!)
- rotikka, pääsi puremaan
- mäyräkoira, yritti ihan väkisin syöttää itsensä Ässälle (jolla oli pallo puolustettavana) vaikka koitin ajaa pois
- saksanpaimenkoira yritti iholle, sain ajettua pois
- kiharakarvainen noutaja, sama juttu kuin edellisen kanssa
- Joku laikatyyppinen metsästyskoira, tuli yksikseen metsässä vastaan, tutka valjaissa. Patsasteli ja äijästeli meidän ympärillä ja yritti haastaa Ässää, joka pysyi hienosti käskyllä mun takana.
- chihuahua x perhoskoira mix, tappoaikeissa ;) kaksi eri kertaa, toisella kertaa omistaja kävi poimimassa pois, toisella minä (taas sarjaa ei niin vakavasti otettava uhka ehkä?)
- bordercollie, hyppäsi agikisoissa auton paksista suoraan niskaan kun kuljettiin monen metrin päästä ohi
- ja nyt sitten viimeisenä nämä kaksi sakemannia

Ja minä siis ihan oikeasti yritän lenkkeillä hiljaisiin aikoihin, katsoa koko ajan tosi tarkasti ettei ketään ole lähimaillakaan, otan oman koiran aina kiinni / käskyn alle kun joku edes häämöttää jossain. Ja Ässä ei kiinnitä keneenkään mitään huomiota... Mistä näitä oikein sikiää just meidän kohdalle???