Kiitos kaikille osanotoista. Ässä kiittää paranemisrapsutuksista ja arvostaa niitä kovin. Käskee sanoa, että eipä tässä elossa juuri muuta huvitusta tällä hetkellä ole, joten kaikki rapsuttelut otetaan ilolla vastaan!

Leikkaus meni hyvin. Uudenvuodenaattona iltapäivällä Timo kantoi kotiin tajuttoman koiran, jolla oli oikeassa polvessa yllättävän pitkä leikkaushaava ja ainakin 23 tikkiä noin äkkiä laskien. Siinä sitten uudenvuodenaatto vietettiin heräämöä vahtien. Illalla vasta Ässä alkoi heräillä niin paljon, että jaksoi vähän heilauttaa hännänpäätä kun kävimme sitä katsomassa. Koko illassa se ei kuitenkaan suostunut syömään eikä juomaan mitään, ei edes mitään erikoisherkkuja. Juottaa sitä piti lääkeruiskun avulla. Kovin kipeä se oli, todella kipeä ihan silmin nähden. :( Vaikka olikin jo lääkärissä saanut kipulääkettä ja kotona annoimme vielä tupla-annoksen. Jokainen liikahdusyritys aiheutti surkeaa kiljuntaa. :( Eipä se juuri halunnutkaan edes liikahtaa, taisi itsekin olla sitä mieltä, että tekee vähintäänkin kuolemaa... Yöksi teimme Ässälle pedin Timon työhuoneeseen, se kun ei siedä Ronjan itkua etenkään öisin, vaan tahtoo olla siitä mahdollisimman kaukana. Timo sitten nukkui koiran tykönä työhuoneessa, minä lapsen kanssa toisella puolella kämppää makuuhuoneessa...
Seuraavana päivänä Timo rakenteli Ässälle pehmeitä pesiä vähän joka huoneeseen ja niiden välille matoista kulkureittejä, kun liukkaalla laminaatilla kinkkailu oli selvästi aika hankalaa. Pönttökin piti laittaa päähän ja sen kanssa alkaa opetella elämään. Vasta alkuillasta uudenvuodenpäivänä Ässä ensimmäisen kerran suostui juomaan ja syömään vähän itse, lihalientä ja jauhelihaa. Sen jälkeen sen olo vaikuttikin sitten paranevan aika nopeasti ja nyt se on jo periaatteessa ihan oma itsensä. Mitä nyt hieman invalidi ja todella tylsistynyt... Mutta vuodenvaihde oli kyllä koko perheelle henkisesti tosi rankka ja pisti miettimään taas kerran sitä koiran tärkeyttä ja korvaamatonta arvoa. Ja sitä, että joskus siitä väistämättä joudutaan vielä luopumaan. Onneksi ei kuitenkaan vielä, eikä toivottavasti pitkiin aikoihin! Timo osasi blogissaan pukea sanoiksi jotain, mitä itse en nyt tähän hätään jotenkin osaa...

Tältä se nyt sitten näyttää:

Leikkauksessa siis korjattiin katkennut eturistiside ja samalla polvesta oli löytynyt melko paljon nivelrikkoa. :( Sekin on nyt poistettu, joten tuli tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tosi kurja uutinen tuo nivelrikko, mutta se kyllä selittää, miksi Ässä on viimeisen puolen vuoden aikana toisinaan hieman ontunut oikeaa takajalkaa ja miksi ko. jalan liikerata on muuttunut ja se on mm. istuessa alkanut kellahtaa vasemmalle kankulle suoraan istumisen sijaan. Olen vaan koko ajan kuvitellut, että oireet johtuvat kipeästä ja jumittuneesta lantion alueesta, mutta eivätpä tainneet johtuakaan. Eli sikäli oli onni onnettomuudessa, että ristiside meni juuri tuosta jalasta. Muuten ei olisi nivelrikkoa varmaan löydettykään ainakaan ihan heti. Eikä ainakaan päästy leikkauksessa hoitamaan.

Nyt Ässä on sitten kipulääkityksellä ja penisilliinikuurilla. Tikkien poisto on kahden viikon päästä ja siihen asti liikunta pitää rajoittaa ainoastaan asioilla käyntiin. Se oli helppoa tasan tuon ensimmäisen illan. Nyt, kun leikkauksesta on 3 päivää, Ässä on jo sitä mieltä, että sen ehdottomasti täytyisi päästä lenkille. Tai vähintäänkin pihasta pois. Kuka nyt omaan pihaan haluaisi merkkailla?? Ja jos kerran ei edes mennä pihasta pois, niin se ei halua vaivautua pissalle kuin korkeintaan 2 kertaa vuorokaudessa. Ilmeisesti koiven nostaminen on senverran vaivalloista. ;) Mielellään se kyllä ulos kinkkaa, mutta pissaa vasta viime hädässä. :p Lisäksi hoito-ohjeessa lukee, että jalan jumppaamisen voi aloittaa n. viikon kuluttua koiran omilla ehdoilla. Naurettiin tossa vaan, että Ässän omilla ehdoilla luultavasti tarkoittaisi sitten TÄYSIIII ja hullua rinkiä häntä mutkalla. Että ehkä myö aloitetaan jumppaaminen jonkun muun kuin koiran omilla ehdoilla. ;) Eilen nimittäin kun agilityvarakartturi Johanna kävi Ässää tervehtimässä, yritti Ässä väkisin tunkeä Johannan mukaan ovesta ulos. Naamalla oli ihan selvästi semmoinen ilme, että se yritti esittää tosi särmää. "Ei mussa oo mitään vialla. Ihan hyvin voin lähtee agilityyn. Kolme jalkaa pelittää ihan hienosti!! Hei comoon!" Ja häntä heilui vimmatusti...

Pissalla (ja kakalla) käymisen lisäksi Ässälle aiheuttaa hieman ongelmia oppia kulkemaan töttörön kanssa. Sitä kun on pakko pitää, ettei se pääsisi itse poistamaan tikkejä ennen aikojaan. Muunmuassa viime yönä herättiin useamman kerran kun kuului rips raps rips raps rips raps KLONK rips raps rips raps KLONK rips raps KLON KLONK rips raps rips raps rips raps KLONK *huokaus* rips raps... Kaverilla on pikkusen hahmottamisvaikeuksia eikä leveä kuljetus meinaa mahtua oviaukoista. :D

En oo mikään pönttöpää...

Kunhan polvi on parantunut, aletaan miettiä jatkohoitoa ja tulevaisuutta muutenkin. Nivelrikon takia Ässä tulee saamaan joka tapauksessa Cartrofen-kuurin ja sitten uusia pistoksia aina tarvittaessa. Samalla pitäisi sitten tulla vähän apua myös selän ongelmiin (missä muuten siis on "lievä lumbosakraalistenoosi, ishias-vaiva" jos se siis jollekulle jotain kertoo...). Lisäksi selkään voi myöhemmin piikittää kortisonia, jos se alkaa pahemmin vaivata. Mutta kumpaakaan ei voi tehdä ennenkuin leikattu polvi paranee, sillä ko. lääkkeet hidastaisivat parantumista. Ja sitte on tietenkin ihan suun kautta syötettävät ravintolisät, jotka auttavat nivelvaivoihin, esim. se jo aiemmin mainittu Arthrobalans plus tai vaikka Arthoflex. Niitä pitää siis hankkia! Toivottavasti nivelrikkoa ei ala tulla muihinkin niveliin, vaan tämä oli ainokainen maanantaikappale. Ainakin lonkat ja selkä on nyt röntgenillä tutkittu, eikä niissä ollut mitään sellaiseen viittaavaa.

Agilitykentille Ässä ei taida enää lähteä. Ainakaan missään tapauksessa kisoihin. Korkeintaan sitten jotain putkia juoksentelemaan omaksi ilokseen. Mutta tokoahan tämä vaiva ei estä, joten ehkä siitä vielä isona tulee kuin tuleekin tokovalio. ;) Tai sitten me keskitytään vaan kotikoirailuun, lasten vahtimiseen ja lenkkeilyyn.

Miksei kukaan kysy MUN mielipidettä?? MUN mielestä toi kuolaava pikkumonsteri sais pysyä aika paljon kauempana. Ja hiljempaa. AINAKAAN mä en rupee miksikään beibisitteriksi. Paitsi ehkä naapurin hemaisevalle colliebeibelle... Uuu-beibe beibee...! Mitä, ai eksyin aiheesta? Mistä aiheesta? Naiset on aina hyvä aihe!