Tänään oltiin Ässän kanssa luonnetestissä. Kylläpä olikin Ässällä jännä puolituntinen, nyt jätkä on ihan reporankana pöydän alla... No, jos illalla käytäis sitten joku rauhallinen lenkki.

Nyt sitten varmistui lopullisesti, ettei meidän ÄIJÄ tosiaankaan ole niin äijä kuin itse kuvittelee ja antaa muidenkin ymmärtää... Tässä pisteet:

Toimintakyky -1 (x15) Pieni
Terävyys +3 (x1) Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 (x1) Haluton
Taisteluhalu +2 (x10) Kohtuullinen
Hermorakenne +1 (x10) Hieman rauhaton
Temperamentti +2 (x15) Kohtuullisen vilkas
Kovuus -2 (x8) Pehmeä
Luoksepäästävyys +2a (x15) Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Tulos +118 -32
Loppupisteet +86


Koira makaa tosiaan hyytyneenä pöydän alla. Minä olen hieman hämmentynyt, kun tuomarit niin kovin kehuivat, että hyvää työtä olen koiran kanssa tehnyt kun olen niinkin hyvin "saanut peitettyä sen pehmeyttä". Että meillä on niin hyvä suhde ja koira luottaa minuun niin että "se tulee sun perässä vaikka palavaan taloon vaikka sitä hieman huimaakin". 
Yksin se ei sitten kyllä oikein pystynytkään mihinkään vaan oli tuomarien mukaan ihan pallo hukassa.... Mamman puudeli. Mutta minusta se kuulemma saa (ja tarvitsee) tukea pelottavissa ja arveluttavissa tilanteissa, se vilkaisee heti aina minuun ja / tai menee mun selän taakse kun huomaa jotain kummallista.

Videollakin testi on, pähkäilen jossain vaiheessa saisinko sen nettiinkin jotenkin näkyviin, kun tuo meidän kamera kuvaa suoraan DVD-formaattiin.

Tuomareina siis Jorma Lankinen ja Kari Mäkinen. Oikein mukavia setiä! :)

No, nyt sitten ainakin varmistui, että Ässä todellakin on ihan oikeasti pehmeä, eikä vaan esitä. Näköjään olen sitten saanut sen pehmeyden niin hyvin peitettyä, että aloin itsekin epäillä että huijaako se vaan mua... ;)