Toissapäivänä kun tulin töistä kotiin, kinkkasi ovelle vastaan kolmijalkainen koira. :( Aivan yllättäen Ässä oli alkanut ontua leikattua jalkaa uudelleen. Tai voiko sitä edes sanoa ontumiseksi? Se ei siis käyttänyt jalkaa lainkaan, edes kynnenkärjet eivät hipaisseetkaan maahan...

Aamupäivällä olivat käyneet lenkillä ihan normaalisti, Ässä oli juoksennellut puolisen tuntia vapaana mutta riehumatta sen ihmeellisemmin kuin tavallisestikaan. Kotiin tullessa oli liikkunut hieman epäpuhtaasti, mutta se on ollut ihan tavallista vielä muutenkin, että rasittuessa jalka on hieman vaivannut. Parin tunnin päästä koko kinttu sitten yhtäkkiä olikin täysin pois pelistä. :( Kyllä meinasi itku tulla! Ja tulikin, kun edes kipulääke ei parantanut tilannetta millään tavalla ja koira oli vaisu ja kivuliaan oloinenkin. Kyllä siinä tuli jo illalla mietittyä ja käytyä läpi kaikki mahdolliset kauhuskenariot ja vaihtoehdot. :'(

Mitä jos korjattu ristiside on mennyt uudelleen poikki?
Mitä jos sitä ei enää pystytä korjaamaan?
Tai mitä jos se pystytäänkin korjaamaan, mutta se ei taaskaan kestä?
Miten me kaikki ja Ässä etenkin jaksetaan uudelleen alusta asti se leikkausrumba ja kamalan kivulias alkuvaihe?
Onko se yleensäkään reilua koiraa kohtaan?
Onko järkevää alkaa uudelleen leikkaamaan sitä, jos se sitten taas hajoaakin?
Meneekö Ässän koko elämä pelkäksi toipilasajaksi ja sitten taas just kun alkaa olla kunnossa, tulee uusi haaveri?
Miten saadaan pidettyä nivelrikko aisoissa, jos koko ajan ollaan vaan toipumassa jostain muusta?
Milloin on reilua koiraa kohtaan luovuttaa? Eihän vielä kuitenkaan eihän??
Entä jos ristiside ei olekaan hajonnut, vaan jotain muuta polvesta?
Tuleeko siitä enää koskaan oikeasti tervettä, niin että se pääsisi juoksemaan metsään, noutamaan palloa, riehumaan kavereiden kanssa, uimaan... ilman pelkoa että taas sattuu?
Jos ei, onko elämä sille elämisen arvoista, vaikka siihen ei koskisikaan??

Tänään sitten aloitin heti aamusta eläinlääkäreille soittelun. Ensin yritin saada lähilääkärille aikaa ihan vaan polven tutkimista varten, että saatais mahdollisimman nopeasti tieto, mitä ihmettä on tapahtunut. Onko ristiside taas poikki vai voisiko olla kuitenkin niin hyvä säkä, että siellä olisikin vaan vaikka joku lievempi vamma, venähdys vaikka? Tämä lääkäri kuitenkin sanoi, ettei polvesta pysty koiraa rauhoittamatta oikeastaan tutkimaan mitään muuta, kuin onko ristiside kokonaan irtipoikki vai ei. Ja sitten jos rauhoittaa, kannattaisi tietenkin samalla kertaa ottaa röntgenkuvat, kun ne tarvitaan joka tapauksessa jotta voidaan jatkohoitoa miettiä. Ja röntgeniä ei heillä ole. Lupasi kyllä, että jos tuon koiran paikalle niin hän kokeilee toki polven, mut ei siis haluaisi "turhaan" rauhoittaa, kun ei saada kuvia. Päätin sitten että annetaan olla, yritän saada ajan röntgeniin samantien. Tämän lääkärin kanssa sitten juttelin vielä vähän mahdollisista vaihtoehdoista, mitä polvessa saattaisi olla vialla ja mitä voisi olla tehtävissä.

Ristiside on mennyt uudelleen poikki, jolloin voi olla että uusi korjaus vaatisi isomman leikkausoperaation (käytännössä ymmärsin, että tämä tarkoittaisi leikkausta, jossa muokkaillaan sääriluuta metallilevyjen avulla niin, että jalan asento muuttuu eikä ristisidettä enää tarvita).
Nivelrikko on pahentunut ja hankaa ristisidettä mikä saa sen rispaantumaan ja lopulta katkeamaan. Tällöin uusikaan leikkaus ei tietenkään tilannetta paranna, koska vaiva uusiutuu aina. Lisäksi avaaminen pahentaa nivelrikkoa lähes väistämättä.
Ristiside on vain venähtänyt tai siihen on tullut muu pieni vamma, jolloin on mahdollista, että se paranee konservatiivisella hoidolla (=lepo). Tosin Ässä on hieman liian painava, sillä tähän pidetään yleensä rajana 15kg painoa, jotta jalka tulisi sitten parannuttuaan kestämään.

Jotenkin tulevaisuuden kuvat eivät näyttäneet kovin ruusuisille ja taas tuli itku ja surku... :'( Röntgenajan sain maanantai-iltapäivälle ja sitten onnistuin saamaan myös leikanneen lääkärin puhelimen päähän. Häneltä kysyin sitten suoraan, että mitä jos korjattu polvi on hajonnut uudestaan, onko enää toivoa että siitä tulee kunnollinen nelijalkainen koira, vai aletaanko jo aatoksissa kuopata tätä lemmikkiä? Vastaus kuului jotakuinkin sanasta sanaan: "On ON toivoa, toivoa on vielä paljonkin, älkää nyt vielä kuopatko!" Tähän nyt sitten luotamme ja uskomme.

Pitäkää peukkuja.