Tiättekste kaverit kuin mulla taas on RANKKAA tää elämä... *huokaus* Siis ku meille on muuttanu semmoinen tytönheitukka. Se on ollu kohta jo viikon ja mä en niinku KESTÄ! Se on semmonen portugeesityttö, ihan teini vielä, kohta täyttää vuoden. Sen nimi on Manta.

Siis ekakshan mä olin ihan et siistii, viimein mamma on ymmärtäny, et mä tarviin oman tyttöystävän. Olin ihan fiiliksissä ja ulkonaki kuljin tosi polleena ja nostin hännän korkeelle kaarelle ja mulkoilin kaikkia muita uroksia, ettei niille vaan jäis epäselvyyttä, et tää on MUN nainen. Ja sit mä vokottelin tota Mantaa ihan täysillä. Äiskällä meinas kyl mennä hermot, ku mä vinkupiippasin Mantalle ja sit kuulemma 45kg koiraa ei voi alkaa riehumisleikkejä 47 neliön kerrostalokämpässä. Miksei muka voi? Ihme nipotusta taas, mitäs sit jos matot menee rullalle ja kirjahyllyt kaatuu?! Turhaa rojua muutenki...

No mut siis takas asiaan. Sisällä me ei saatu hillua, mut päästiin kuitenki ulos kurvailemaan ja illalla vielä koirapuistoonki. Toi remmissä käveleminen oli kyl pikkasen hankalaa, ku Manta ei oikeen tajuu näitä city-juttuja. Se ku on vähä blondi kuulemma (äippä sano niin, vaik en mä ymmärrä, ku mustahan toi Manta on...). Onneks meikä on niin suvereeni noissa remmihommissa, et kyl me nyt on kuitenki selvitty ja Mantaki on päässy vähän jyvälle siitä, et toi kaksjalkanen alkaa aina riehuu, jos sen ympäri kiertää remmin tai jos sitä yrittää vetää rivakampaan tahtiin, ku se on tommonen hidas köntys. Muutenki Manta on melkonen sählä ja mä oon vähä katellu sitä kyl kuononvartta pitkin, et eiks se yhtään tajuu, kuinka kuuluu käyttäytyy. Ne ketkä osaa olla asiallisesti, pääsee äiskän viereen sohvalle. Ne ketkä häslää, joutuu nukkuu lattialla. Njäh njäh NJÄÄ!! :p

Mut on meillä ollu tosi kivaaki, on käyty riekkumassa vaikka missä. Rannalla, pellolla, metsässä, puistossa jne. Käytiin me Mantan kaa uimassaki ku oltiin saaressa, vaik äippä jotain yritti valittaa kylmästä vedestä. Pah, kai nyt VESIkoirat tietää, et onks se vesi sopivaa uimiseen vai ei.

Nyt mä kyl alan olee kaikesta huolimatta sitä mieltä, et vois lähtee lätkimään koko Manta. Aika rankkaa on tää naisen kanssa eläminen, mä taidan sitteki valita ton poikamieselämän. Eihän tota kukaan jaksa, et koko aika pitäs niinku olla seurustelemassa ja leikkimässä ja ties mitä. Ja jakaa puruluut ja lelut. Mä oon alkanu vähä rähisee Mantalle, et jos se niinku älyäis, et tää suhde on nyt over. Äiskä ei kyl kauheesti tykkää mun murrailuista, mut kai seki nyt näkee, et me ei vaan Mantan kanssa sovita yhteen. Me ollaan niinku kasvettu erilleen tai silleen, tiättehän te. En mä ulkonakaan enää kauheesti viiti sen kaa juosta ja painia. Aika lapsellisia juttuja. Meikä on kuitenki yli puolet vanhempi ku toi teini.

Et tämmöstä täällä. Mä vaan toivosin, et saisin taas äipän kokonaan itelleni ja päästäis tekee kaikkia kivoja juttuja eikä tarvis jakaa nameja. Mä jo tänään vähä yritin tarjoilla perusasentoo ja muita semmosia temppuja, mitä Manta ei osaakaan. Et jos äippä huomais, kuin ihana ja taitava MÄ olen...

Täs nyt sit vielä pari kuvaa meistä, ku toi yks haluu aina noita kuviaan tunkee mukaan...

Mantalla on vähän erikoinen kampaus... Mut ihan style eiks jeh?!

Espanjan- ja portugalinvesi... eiku MUTAkoirat. Ihanaa.

Jiihaa!!