Eilen Ässä kävi nautiskelemassa hieronnasta. Melko paljon jumeja olikin kertynyt, etenkin ristiselän alueelle ontumisesta johtuen. Nyt liikutaan taas letkeämmin! :) Kokeilimme nyt ensimmäistä kertaa myös akupunktiohoitoa. Saas nähdä tuoko se apua polveen!
Ainakin tänään aamupäivällä kun lähdimme lenkille, jätkä ravasi melkein ontumatta! Ei nyt siis ihan puhtaasti, mutta huomattavasti paremmin kuin viime viikkoina!! :) No, tosin tässä iltasella se on taas kinkkaillut kolmella jalalla, että ota siitä sitten selvää... Alan kyllä pikkuisen epäillä, että mukana on jokunen prosentti myös draamaa - ontuminen nimittäin tuntuu ilmenevän erityisesti silloin, kun Ässää komennetaan tai se joutuu muuten tekemään jotain mitä ei haluaisi, kuten vaikka tulemaan ulkoa sisälle. Että semmoinen epeli täällä.
Cartrofen-pistoksia jatketaan ja niiden + akupunktion jälkeen tuntuu, kuin naksuminen olisi hieman hellittänyt! Voi kyllä olla ihan vaan toiveajatteluakin, mutta hetken jo tosiaan luulin naksumisen lakanneen kokonaan! Eli on sen täytynyt vaimentua, se kun välillä oli jo niin voimakasta, että kuului monien metrien päähän ihan selvästi.
Toivottavasti se menisi ohi, mitä nyt ikinä olikaan. Ja pysyisi poissa!

Tänään Suomeen on tullut kesä ja olemme päässeet nauttimaan suorastaan hellelukemista. Uskomattomalta tuntuu, että vain muutama kuukausi sitten lunta oli niin paljon, ettei mm. pihaamme ympäröivää aitaa näkynyt juuri lainkaan... Sekin tuntuu juuri nyt kaukaiselta, että Ässä oli näinkin terve - ei vaivaa kinttu tippaakaan, kun videota katsoo! No, josko tuohon tilaan vielä päästäisiin uudelleen. 

http://www.youtube.com/watch?v=RiJFr2V0QGA

Tätä kirjoitellessa Ässä pitää iltavahtia pihalla leikkimökin vieressä ja odottelee Timon saapumista kotiin. Ja ulvoo ambulanssi kanssa kuorossa... Nice... *huoh*