Kaikkeen hullutukseenhan pitää toki aina lähteä mukaan... ;) Canis-lehdessä oli (kuulemma, en ole omin silmin nähnyt, mutta uskon todistajalausuntoja) haaste opettaa koira pitelemään nakkia kuten noutokapulaa ja ottaa siitä kuva.

Onnistuihan se, joskin muutama nakki meni kyllä ensin parempiin suihin kun oppilas livisti kesken tunnin opetusmateriaalien kanssa... ;) Pakko kyllä myöntää, että hommaa helpotti kovasti se, että Ässä osaa jo valmiiksi "pidä"-käskyn.

Tässä siis nakkikapula pidossa:

Ja sitten piti pistää vielä vähän paremmaksi - kokonainen nakkiketju!

Ja tunnollinen oppilas tienasi palkaksi jotakuinkin paketillisen nakkeja... :p Ei hullumpi liksa parin minuutin istuskelusta! :)

"Ei tää nyt sit hullumpaa hommaa ollutkaan, vaik aluks kyllä mietin (taas kerran) et toi äippä on tullu nyt lopullisesti hulluks. Ja sit että tämmöinen on kyllä kamalaa nakkien väärinkäyttöä..."

Hulluttelutemppujen lisäksi on kyllä vähän yritetty tokoillakin, vaikka aika laimeaksi on jäänyt. Lähinnä ohjaajan innon, ajan ja jaksamisen puutteen vuoksi. Seuraamista on hiulattu, liikkelle lähtöjä erityisesti ja oikeaa paikkaa. Olen yrittänyt palkata aina, kun Ässän lapa osuu minua jalkaan. Välillä tuntuu että alkaa mennä jakeluun, välillä taas ei sitten millään... Ja luoksetulon pysäytystä oon pari kertaa yrittänyt ottaa Saijan kahden pallon heittelykonstilla. Mut Ässä taitaa olla liian fiksu siihen. Ei se mihinkään lähde juoksemaan, kun tietää että kohta pitää kuitenkin tulla takasinpäin ja pysähtyä... Tai sit mä en vaan jotenkin osaa. Jaanalta tuli hyvä ehdotus, että jos käyttäiskin avustajaa, jolta Ässä sais vaikka namin, et pääsisin siitä vähän aina kauemmas... Voisi kokeilla moista.

Mutta lähinnä siis on vaan hulluteltu ja lenkkeilty, auringosta ja linnunlaulusta nauttien. Ja Ässä on viimein päässyt heittämään talviturkinkin ja nauttii uimisesta ihan yhtä paljon kuin ennenkin! :)