Meillä on Ässän kanssa ollut suorastaan treeniputki päällä!

Aloitetaan vaikka tokoilusta, kun siitä aloitettiin ihan reaaliajassakin. Lauantaina oltiin siis Korrien koulutuksessa saamassa toko-oppia. Ja kylläpä olikin hyvä ja antoisa koulutus! Vaikka aikaa oli harmillisen vähän koirakkoa kohti, sai toki ihan vapaasti olla kuunteluoppilaana muidenkin kohdalla. Paikalla kouluttamassa olivat Riitta Jantunen-Korri sekä Pekka Korri, Ässän kanssa olimme Riitan ryhmässä, mutta kävin myös toista ryhmää välillä kuuntelemassa ja molemmat kouluttajat olivat todella osaavia ja tyyli oli mukavan selkeä ja rauhallinen.

Muutamaan liikkeeseen ehdittiin paneutua jokaisen kohdalla. Itse olin valinnut (yllätys yllätys...) seuraamisen sekä luoksetulon pysäytyksen.

Seuraamisessahan ongelma on ollut jo pitkään seuraamispaikan epämääräisyys (edistää ja valuu sivusuunnassa turhan kauas, erityisesti käännöksissä) ja kontaktin putoaminen hetkittäin. Kontaktiongelmaa on saatu paljon korjattuakin niillä liikkeellelähtöharjoituksilla jotka Saija aikanaan neuvoi. Ja näitä myös Riitta kehotti jatkamaan. Seuraamispaikkaa ja tiiviitä käännöksiä ruvettiin hiomaan ympyräurilla. Eli tehtiin seuraamista kaarevalla linjalla, palkaten aina kun koira on oikeassa kohdassa. Riitta painotti että aina ennen palkkaa on tultava merkkisana tai naksuttimen naksaus, koska palkka muuten tulee liian epätarkasti eikä koira välttämättä ole enää oikeassa kohdassa. Kun kerroin, että naksutinta on kyllä käytetty, sain määräyksen jatkossa ottaa aina naksun mukaan seuraamisharjoituksiin. Lisäksi Riitta kehotti palkkaamaan seuraamisesta mahdollisimman paljon myös patukalla, sillä silloin Ässä työskenteli huomattavasti paremmin ja innokkaammin. Harmi ettei ollut naksua silloin mukana, sillä naksutin nostaa myös viettiä Ässällä aika paljon, olis ollut kiva saada kommentti siitäkin. Nyt vähän pohdin, että miten sitä sitten yhdistäisi tuon naksun ja patukkapalkan... Tai ehkä vaan vaihtelen ja palkkaan patukalla pidemmistä seuraamisista ja sitten hion paikkaa yms. juttuja naksun ja namien kanssa...

Luoksetulon pysäytyksestä Riitta totesi, että pysähdys todellakin on huono (really!), että joudun käyttämään liikaa ääntä käskyyn (totta) ja että Ässä oikeastaan pysähtyy väärällä tekniikalla (tämänkin olen tiedostanut, vaan kun en tiedä millä kertoa sille oikea tekniikka...). Hän tykkäsi, että kokeilemani taaksepalkkaus apuohjaajalle repimään patukkaa on ihan hyvä, mutta ensin pitää saada Ässä pysähtymään paremmin ja oikeammalla tekniikalla. Keino: Opetan Ässän kiertämään. Eli käskystä koira irtoaa minusta ja kiertää jonkun merkin / törpön / tolpan / puun / minkä tahansa kohteen. Tätä harjoitellaan kunnes siitä on saatu koiralle oikein hauska leikki, jossa rällätään täysillä. Palkkaus pallolla tai patukalla ja sitten taas uusi kierrätys. Kun tämä osataan hyvin, aletaan koiraa pysäyttää takaisintulomatkalla. Hyvästä pysähdyksestä pallopalkka, huonosta pysähdyksestä vain lähetetään koira kiertämään uudestaan ja se saa uuden tilaisuuden tehdä paremman pysähdyksen ja saada pallon! Kuulostaa ainakin tosi hyvältä ja toimivalta konstilta saada pysähdyksestä Ässän mielestä hauskempaa ja saada harjoitteluun toistoja ilman että se alkaa ennakoida varsinaisessa luoksetulossa. :) Tätä aletaan treenata ehdottomasti! Itse asiassa harjoitus muistuttaa suuresti Saijan kurssilla kokeilemaamme kahden pallon taktiikkaa samaan liikkeeseen. Se ei vaan Ässällä toiminut, kun Ässä on niin nopea ja haali kaikki pallot itselleen... ;) Mut tämän voisin kuvitella toimivan.

Lisäksi koulutuksesta jäi mieleen että molemmat kouluttajat painottivat ennakoinnin opettamista koirille. Eli että ihan jokaiselle liikkeelle opetellaan valmisteleva rutiini / toimenpide / sana joka kertoo koiralle aina harjoituksissa sekä myös kisakehässä, mitä seuraavaksi on tulossa. Eli esim. ennen seuraamista sanotaan koiralle aina vaikka "ja nyt seurataan!" jotta koira pikkuhiljaa oppii odottamaan oikeaa liikettä. Loogista, mutta unohtuu niin helposti! Meilläkin on joihinkin liikkeisiin ko. ennakoinnit (mm. ennen ruutua kuiskaan Ässälle aina "Onko siellä ruuuuutu, missä ruuutu missä?" ja selvästi koira tietää mitä ollaan tekemässä. Ennen liikkeestä istumista käsken sen kerran istumaan ennen perusasentoon pyytämistä, ennen kaukoja otan perusasentoon ja silitän pari kertaa hitaasti molemmin käsin, ennen kaukoja silitän selkää jne... Mut pitäis muistaa nämä AINA ja kaikille liikkeille tarvis keksiä omansa...

Tänään oltiin sitten maneesilla harjoittelemassa ja tein noita seuraamiskotiläksyjä. Ensin kyllä aloitettiin helposta, kun Ässällä oli alkupantsa kun maneesissa oli toisia poikia joille olis pitänyt purrata. Joten tehtiin ihan vaan perusasentotreeniä naksuttimen kanssa, mikä on Ässän lempparia. Ja kivasti se rupesi keskittymään minuun eikä muiden pälyilyyn. Siitä sitten siirryttiin liikkeellelähtöjen kautta (sujuvat jo tosi hyvin, kontakti ei putoa!) noihin kaarteisiin. Ja kun vaan löysin oikean naksuttelutahdin, alkoi seuraaminenkin parantua ihan huomattavasti ja tulosta tuli tosi nopeasti! :) Lisäksi tehtiin vähän liikkeestä seisomisia ihan vaan että totesin sen olevan pikkuisen hukassa, Ässä tarjosi koko ajan istumista. Ja pari kertaa ruutu lopuksi, että koira sai pitää kivaa. Ei kyllä meinannut oikea kohta ruutuakaan löytyä heti, mutta muutaman toiston jälkeen se sieltä taas tuli. :) Eli pikkuisen ollaan ruosteessa, mut josko se nyt tästä taas lähtis uudella innolla!

Agipäivitystä kunhan jaksan piirtää radan...