... eikä oikein luistanut.

Ässällä oli ihan muut jutut mielessä kuin työnteko ja sitten kun sinne radalle päästiin se rupes mulle rähjäämään eikä malttanut / halunnut kuunnella käskyjä. *huoh* Taitaa herra jäädä taas vähän vähemmälle huomiolle, josko ylikasvanut ego taas vähän saisi järkeviä mittasuhteita. Olen tämmöistä vähän jo epäillytkin, kun se on ruvennut haukkumalla ja murraamalla vahtimaan olemattomia ja varjostaa mua kotona jatkuvasti.

No mutta siis harjoittelimme pujottelua ja keinua, molemmat oikein hyväksi meille! Pujottelu jouduttiin ottamaan melkoisen monta kertaa uusiksi, ennenkuin Ässä uskoi, että sinne putkeen EI MENNÄ ennenkuin koko pujottelu on pujoteltu loppuun. Tyyppi mulkoili mua vähän semmoisilla ilmeillä, et johan nyt on kumma kun ei kelpaa. Mut pujottelipa lopulta kumminkin ja pääsi sinne putkeen hurjilla kehuilla! (Se taisi kuulla, kun sanoin treenejä vetämässä olleelle Satulle, että loikkaa eteen, kiellä, ärjy, potkaise vaikka ;) jos se karkaa sinne putkeen vielä...)

Keinua mentiin ensin yksittäin, sitten vauhdikkaammin putkesta putkahtaen. Se meni ihan hienosti ja aika reippaalla vauhdillakin. :)

Eli oli siellä paljon hyvääkin, yleinen asenne koiralla vaan oli vähän semmoinen keskisormea mulle näyttelevä, HÄN kun kuitenkin mielestään tietää paremmin mitä mennään ja milloin ja missä järjestyksessä sekä että milloin olisi vaan parempi vokotella naisia. Josko se siitä taas.

Tässä vielä päivän rata kokonaisuudessakin: