Ässän elo on nykyään melkoista sohvaperunailua. Etenkin talven paukkupakkasilla kunnon lenkit eivät ole mitenkään jokapäiväinen itsestäänselvyys, kun Ronjaa ei oikein voi pakkasessa kärräillä pitkiä matkoja ja iltamyöhällä ei sitten oikein enää kukaan jaksa lähteä pitkälle lenkille. Ennemminkin Ässä lähinnä nykyään ulkoilee perheen kanssa, kierretään kortteli tai pari, heitellään ehkä vähän palloa, kaivellaan kuoppia pihalla lumeen, pidetään vahtia ja sen semmoista perhekoiran eloa. Tälläisen löhöilyn myötä Ässän kunto ei selvästikään ole entisellään ja kun lisäksi on ollut (taas) pitkin syksyä kaiken maailman murtumista ja leikkauksista toipumisia ynnä muuta, niin rapakuntoonhan sitä menee itse kukin. Ja muutenkin Ässästä on agilitystä eläkkeelle jäämisen jälkeen tullut jotenkin papparainen, eli tuttavallisemmin "Paade".

Nää lähtis jo pihalle jos joku joka ylettää ovenkahvaan tulis avaamaan?!

Viime viikolla kuitenkin kaikki tähdet ja muutkin taivaankappaleet asettuivat sellaisiin asemiin, että Ässä pääsi joka päivä yli tunnin lenkille vapaana juoksennellen, sai hillua Tappisten kanssa ja mikä parasta - pääsi agitreenaamaan kahtena päivänä! Paadella oli kyllä hurjan hauskaa, mutta kyllä se sitten loppuviikosta olikin aika finaalissa. Sunnuntai-iltana Ronjan nukahtamisen jälkeen se rojahti matolle, silmät kääntyi nurin ja alkoi kuorsaus. Ei korvaansa liikauttanut vaikka muut liikuskelivat ympärillä. Ja aamulla nukkui yhä samoissa asemissa! :D

Ai minäkö muka paade??

Nyt tavoitteena onkin saada vähän kuntoa kasvateltua, jos päästäisiin vähän säännöllisemmin lenkkeilemään. Sitten keväämmällä voisi yrittää vielä kerran kaivaa tokokoiran naftaliinista, jos siitä vaikka viimein tulisi jotain kun on pallit pois viemässä aivokapasiteetilta tilaa...