Piiiiiitkästä aikaa palailimme varovasti tokon pariin. Tai no, on tässä joululomalla pikkuisen lenkkien lomassa otettu perusasentoa ja seuraamista, mutta ei siis mitään uutta ja ihmeellistä. Tänään sitten Mirkan kanssa käydystä tokokeskustelusta innostuneena otin naksuttimen kauniiseen käteen ja tehtiin vähän hommia Ässän kanssa! :)

Peruuttamista koira minun ja seinän välissä. Tähän asti olen vaan tehnyt askel kerrallaan, joka askeleella seuraa - käsky. Ongelmana ettei koira kävele takaperin, vaan pyrkii koko ajan istumaan ja sitten pomppii sinne tänne kun ei pysy mukana. Se siis seuraa ikäänkuin mun vasenta jalkaa ja kun otan askelen oikealla, se jää eteeni -> loikka taaksepäin, istumaan... jne. Naksun avulla se hoksasikin ihan muutamasta kerrasta, että haluankin sen kävelevän takaperin, seinä vieressä piti koiran suorassa. :) Kiva jos se nyt lähtis sujumaan.

Tunnarin alkeita edelleen jatketaan kapulan pitelyharjoituksilla. Palikka suuhun ja naks, jos pitää rouskuttamatta. Tästä jatkoimme niin, että koira sivulla ja sen piti nostaa kapula mulle maasta. Edelleen pureskelematta. Hyvin se on hoksannut tämän, innostuminen vaan tahtoo saada ne leuat taas käymään.. Nyt koitan myös huolehtia, etten tee samaa virhettä kuin normaalin noudon luovutuksessa: koiran ON PYSYTTÄVÄ perusasennossa vielä senkin jälkeen, kun kapula on minulla kädessä. Vahingoista viisastuu... ;)

Vielä leikimme "etsi oma" - leikkiä, joka oli Ässästä tosi hauskaa. Otin uuden tunnarikapulan (ei siis sitä superkuolaista, jolla tehtiin pitoharjoituksia) jätin koiran istumaan ja piilotin kapulan toiseen huoneeseen. Käskyllä Ässä kävi etsimässä kapulan. Naksu heti kun koira poimi kapulan suuhunsa. Piilottelin melko vaikeisiinkin paikkoihin, tuolien päälle, kenkien taakse, pimeään huoneeseen... Ainakin koira käytti nenäänsä tosissaan, semmoinen nuuskutus nimittäin kävi! Saa sitten nähdä, siirtyykö tuo etsiminen varsinaiseen tunnariliikkeeseen, kuten toivon.

Myöhemmin naksuttelin vielä kaukojen asennonvaihtoja ihan lähietäisyydeltä, takajalat pitäis pysyä paikoillaan. Ja pysyyhän ne. Istumasta seisomaan ei vaan malttaisi kunnolla ottaa etutassuja eteenpäin, vaan jää ihme puoliasentoon helposti. Ja seisaallaan ei tahdo muka jaksaa pysyä millään. Palkkasin toisinaan myös siis vaan pitkästä seisomisesta. Muuten tekniikka alkaa olla aika hyvin hallussa kaikkiin vaihtoihin. Nyt vaan pikku hiljaa matkaa lisää. Onneksi Ässä on sillai jotenkin vinksahtanut, että se tykkää kaukoista kun hullu puurosta. ;)

Josko tämä treenaaminen tästä taas lähtis vauhtiin! :)