Syyskuun alussa jo lupailin rapsaa vaellusretkestä Repoveden kansallispuistossa. Se rapsa vähän venyi... Mut parempi myöhään kuin ei silloinkaan! :D Annetaan siis Ässälle puheenvuoro. Mukana siis oman perheen lisäksi Timon valmennusryhmä. (Sivulla myös lisää ja hienoja vaelluskuvia, linkissä Repoveden retki 29.-31.8))

No niin fanit - moikka pitkästä aikaa!! Tässä komeilen MÄ, extrakokenut LeiriKoira, sekä nyttemmin myös EräOpasKoira. Tässä kuvassa mä vartioin tietenkin, ettei kukaan mun huollettavista putoo tosta jyrkänteeltä alas. Sen takia mä oon ite tolleen kaikista reunimmaisena. (Äiskä kyl yrittää väittää, että mulla ei muka oo mitään järkeä eikä itsesuojeluvaistoa ja siksi mut piti laittaa tohon flexiin kiinni aina ku oltiin jossain näköalapaikalla, mut se on kyl pötypuhetta. Sitä vaan itteään pelottaa korkeat paikat.)

Mä jouduin sit katselemaan maisemia pikkasen tolleen kauempana reunasta ku mun piti suojella ja varjella tota äippää. Niinku aina. No, onneks mä oon tottunu siihen, ettei se pärjää ollenkaan ilman mun apua...

Siellä oli semmoinen riippusilta. Siinäkin mun tartti olla äiskän tukena ja turvana, ku ei se uskaltan yksin mennä siitä yli. Iskä meni edeltä ja huuteli meitä sit kovasti, niin mä sit urhoollisena johdin loppujoukon (eli mamoäiskän) ton sillan yli. Se meinas kyl jäätyy kesken matkan siihen puoleen väliin siltaa (muka kattoo maisemia) mut mä vedin sen päättäväisesti yli. Onneks mä olin mukana, olis muu porukka joutun vaeltaa ilman äiskää, ku se olis varmaan jääny yksin sitte tonne toiselle puolelle siltaa, jos mä en olis ollu opastaas sitä. (Se mitä iskä kirjottelee sen omiin kuvagallerioihin, on silkkaa pötypuhetta! Et mua muka olis pelottanu. MUA?!! Pelottanu?? PAH!!)

Mä liityin aina siihen ruokaryhmään, kenellä oli ruoka just sillä hetkellä valmista. Tässä mä oon siis poikien ruokaryhmässä. Mä oon tosi taitava etenki tiskaamisessa ja hoidinki koko viikonlopun tiskivuorot ihan yksin. Kauhee urakka, mut onneks mä oon niin sankari, et selvisin sit siitäkin.

Juomatauko kaivolla. Mä näytän tietty mallia tytöille.

Oliks joku nyt tulossa grillaamaan vai ei? Täällä olis tulet valmiina ja kipinävahti jo paikalla! Palvelu maksaa vaan yhden makkaran!

Kuvat otti iskä, paitsi tän, missä me porukan salskeimmat kundit poseerataan yhdessä iltanuotiolla. Huomatkaa meidän armyhenkinen asustus - just siististi sopii eräoloihin!

Kiva viikonloppu kyllä oli, vaik mulla olikin taas kohtuuttoman rankkaa. Koko aika jouduin pitää vahtia ja yrittää pitää porukkaa kasassa. Pari kertaa äippä eksyki kaikista muista, ja mä jouduin sit aina käydä etsimässä sen takasin porukoihin. Se ei vaan jotenki osaa pysyä mukana, vaan aina jää heti jälkeen, jos ei koko aika oo vahtimassa. Kauhee homma mulle. Kerran eksy myös iskä, senki mä kävin pelastaas takasin. Se muka kävi soittamassa siellä korkean mäen päällä, mu mä en kyllä usko - eksynyt mikä eksynyt! Ja sit pari kertaa eksy koko porukka, ku ei ne uskonu mun ehdottamia reittejä. En mä tajuu, miksei muka voida mennä jyrkänteiden kohdalta?? Kyllä mä ainaki voin. Minkä mä mahdan , että noi kaksjalkaset on niin köntyksiä....