Eli paluuta linjoille tapahtuu hiljalleen... Tosin oma kone ei toimi vieläkään, mut pitää käytellä tätä Timon omaa silloin ku se ei ite tarvi... Mut nyt olin niin viitseliäs, että jaksoin tolla omalla romulla tehdä ratapiirrokset ja ihanaisen muistitikun turvin siirtää ne tänne...

Lisäksi olen ostanut itselleni joulu / synttärilahjaksi uuden digipokkarin, josko tulis vähän useammin taas kannettua kameraakin mukana. Ja sais taas sitä videomatskuakin kaiken kansan nähtäville!

Tässä siis ne vuoden viimeiset agitreenit, oli kuulemma joku maksien mm-rata uusimmista (?) kisoista.

Alun kahdeksikko ja siitä putkeen meno tuotti monelle vaikeuksia, kun koira tulikin putkesta pois ohjaajan leikatessa takaa ja lähtiessä kiertämään puomia. Tai sitten ei päästy kepeille sisään kun ohjaaja oli myöhässä. Niimpä päätin itse ohjata hieman erilailla. Eli jätin koiran ykkösen taakse ja meninkin kahden esteen taakse (tai kakkosen ja kolmosen väliin oikeastaan) kutsumaan ja ohjasinkin kahdeksikon toiselta puolelta. Näin pääsin lähettämään koiran vasemmalta puoleltani putkeen ilman takaaleikkausta ja olin myös valmiiksi hieman pidemmällä ja ehdin siis paremmin kepeille. Tosin kepit meni kuitenkin hienosti, kun Ässä osaa jo niin ihanan itsenäisesti mennä kepeille sisään vaikka olisin kaukanakin. 8-hypyn takaakierrossa sai olla tosi tarkkana, ettei lähtenyt liian aikaisin liikkumaan kohti ysiä ja vetänytkin koiraa hyppyjen välistä. Putkella pelkäsin, että väärä pää vetäisi kovasti puoleensa, mutta tällä kertaa meikäläisen vieno ;) kutsu otettiin vakavissaan ja pikku vilkaisun jälkeen ihan oikein putkeen. :) 11-12 (puomi) suora hienosti, täti sai pinkoa minkä jaloista pääsi että ehti varmistamaan kontakteja. Lihapulla targetilla pysäytti kivasti. Siitä vain pyöräytys hypylle ja putkeen, jonka jälkeen takaaleikkaus ja pinkaisu puomin ympäri. Ja siellä hypylle 15 vienti (yritys) sylikäännöksellä. Mutta tässä tulikin oikeastaan koko radan ainoa oikea ongelma. Ässä ei millään tahtonut kääntyä, vaan pysähtyi vaan haukkumaan minua ja ajautui helposti väärälle puolelle hyppyä. Korjattiin niin, että liikuin kauemmas hypystä (ja puomin päästä) että olisi enemmän tilaa kääntyä, mutta ei tahtonut silti kääntyä riittävän jyrkästi, vaan alkoi sitten tähytä jo kolmoshyppyä ja haukkui mua edelleen (tyhmä mamma, mä en tajuu!!) Se on se sylikäännös vähän meidän murheenkryyni... No, muutaman toiston ja lelunheiton jälkeen saatiin kyllä onnistumaan. :)

Kiva rata! Sujuva, vauhdikas mutta kuitenkin haasteita ja hallintaakin sisältävä.

Illemmalla tai huomenna sitten vähän vuodenvaihdekuulumisia kuvien kera!