Eilen tehtiin Ässän kanssa oikein hyvä tottistreeni. Otin seuraamista ja koitin mietiskellä omaa kävelyäni. Ilmeisesti kokeessa kuitenkin kävelen jotenkin jäykemmin, kun seuraaminen kärsii... Imatralla siis yritetään lampsia rennosti ja luotetaan koiraan! Seuraamiset menivät siis oikein hyvin ja pikku muistuttelun jälkeen perusasennotkin alkoivat löytyä. Nyt ei enää edistänytkään, kuten viimeksi treenatessa. Hyvä näin, kun vaan pysyis sunnuntaihin asti.
Sitten sain sen älynväläyksen... Kun olen miettinyt pääni puhki tuota luoksetulon pysäytystä, että miksi en saa koiraa pysähtymään yhtään pidemmällä matkalla, kun lyhyellä matkalla se uuden palkkaussysteemin jälkeen on pysähtynyt tosi hienosti pelkällä sanallisella käskyllä. Ja kas - kekkasin! :D Se pääsee niin hurjaan vauhtiin, että ei malta enää pysähtyä keskellä matkaa, kun osaaminen ei vielä kuitenkaan ole kovin vahva. Miksi siis yritän pysäyttää sitä keskellä, kun voisin pysäyttää sen jo heti kutsun jälkeen, kauemmas itsestäni!?! Ei muuta kuin kokeilemaan, tein muutaman vauhdikkaan läpijuoksun ja sitten yhtä kauas (matkaan, johon tähän mennessä ei oo pysähtynyt millään) mutta "odota"-käsky välittömästi "tänne"-kutsun jälkeen. Ja koira pysähtyi kuin seinään!! :) Nyt sitten vaan tällä tavoin eteenpäin, pikku hiljaa hivutetaan pysäytyspaikkaa pidemmälle.
Lopuksi muutama maahanmeno ja seisominen, seisomisessa palkkasin siitä, että pysyi paikallaan vaikka kiertelin, maahanmenossa makuullaan pysymisestä, kun kävin vierellä.

Hyvä mieli jäi ja treeni-into päälle. :)