Eilen treenasimme sadepäivän ratoksi tunnistusnoudon alkeita naksuttimen kanssa.

Ensin opeteltiin ihan vaan pitämään ja poimimaan sitä pientä puukalikkaa nätisti. Noutokapulanpitoharjoituksista (mikä sanahirviö :o !!) on ollut apua, sillä tunnarikapula ei enää muuntunut välittömästi hammastikuiksi Ässän käsittelyssä. Selvästi tajusi, että tämä on nyt taas se juttu kun ei saa pureskella. Heti vaan kun piti lähteä liikkeelle esine suussa, se jäystäminen alkaa, kun on niin jännää... Pitää vaan malttaa itse edetä taas tarpeeksi hitaasti. Naks aina, kun piti rauhallisella ottella jäystämättä.

Sitten harjoiteltiin tunnarikapulan etsimistä ihan leikin varjolla niin, että Ässä odotti eri huoneessa sillä aikaa kun minä piilotin kapulan toiseen huoneeseen. Ja sitten vaan nuuskuttelemaan. Helppohan tuo näytti olevan löytää, vaikka miten yritin hämäillä ja harhauttaa. Naks tässäkin aina, kun löysi kapulan ja poimi suuhun. Käskynä "EtsiOma"

Lopuksi vielä tehtiin lyhyeltä matkalta noutamista niin että vein tunnarikapulan metrin tai parin päähän koiran eteen ja pyysin noutamaan tuolla "EtsiOma"-käskyllä, Naks kun poimi suuhun ja piti kaluamatta, vielä en vaatinut luovutusta, hiotaan se sitten erikseen!