Moikka kamut! Meillä onkin tapahtunu kummia! Ja mun on pitäny jo jonkun aikaa tietty raportoida teille, uskolliset fanini, mut toi mun sihteerikkö on heittäytynyt vähän hankalaksi - mä en olekaan enää etusijalla tärkeysjärjestyksessä, voittekste kuvitella?!?!!

No mut mä alotan ihan alusta. Ennen juhannusta lähdin Siiriä treffaamaan sen kotiin. Jäinki sinne sit pariksi yöksi yökylään, ku ajattelin, et tytöt kaipaa mun miehistä olemusta niitä auttelemaan ja suojelemaan juhannushulinoissa. Mulla oliki silleen aika rankkaa, ku jouduin pitää aika paljon vahtia ja sit muutenki järjestelemään asioita ja vahtimaan Siiriä ja Millaa ja noin. Joten sit parin päivän päästä ku iskä tuli hakee mua, niin lähin ihan mielelläni kotiin lepäämään! Äiskä ei kyl ollu kotona (missä lie luuhasi) mut me pärjäiltiin miehissä oikeen mainiosti. Mä pääsin iskän viereen sänkyyn nukkumaan ku äippä ei ollu viemässä turhaa tilaa...

Välillä iskä lähti ja jätti mut kotimieheksi. Ja kun se tuli takasin, ni sillä oli aina ihan ihmeelliselle haisevia rättejä ja muita mukana. Mä niitä kävin monta kertaa tutkailemassa. Iskä haisi iteki sille samalle kummalliselle...

Ja sitte se tapahtui! Juhannuspäivänä äiskä tuli viimein kotiin! Mä tietty tervehdin sitä tosi riemastuneena, ku oltiin oltu niin pitkään erossa. Ja sit huomasin et iskäki oli tullu ja menin sitäki tervehtimään ja sillä oliki taas sitä kummallista hajua mukana. Itse asiassa, sillä tais olla sylissä se hajun lähde ja sainkin katsoa sitä ihan läheltä. Pikkusen mä kyllä tyrmistyin, täytyy myöntää. Mut jotenki arvasin, et se nyytti oli silleen tosi tärkee noille. Joten kun se laitettiin omaan laatikkoon, niin mä kävin kyllä aina tasasin välein tarkastamassa, et se on tallessa. Muutenki rupesin sit heti auttelemaan, ku huomasin, et siinä nyytissä on aika kova vahtiminen, vaikka se niin mitättömän näkönen olikin... Äiskä meinas illalla lähtee johonkin ihme lenkille harhailemaan ja yritti saada muaki mukaan, mut onneks sain sen jo postilaatikoilta käännytettyä takas. Eikai se nyt voinu mihinkään tolleen vaan lähteä, sitä tarvittiin kotona! Nih.

Onneks toi tulokas on niin pieni, että mä mahdun edelleen sänkyyn. Tosin rapsutukset on vähentyneet radikaalisti. Höh. Mut en mä kyl kerkeiskään niin rapsuteltavaksi, ku mulla on kauheesti vartiovelvollisuuksia nyt. Tässä mä vartioin nukkujia.

Sit mä vartioin ruokailua.

... ja vaipanvaihtoa...

Tommonen se siis nyt sit on. Ja ilmeisesti se on tullu meille jäädäkseen. Enimmäkseen se on ihan jees, mut välillä se on tosi äänekäs. Ja noi äiskä ja iskä ei aina osaa kyl mun mielestä oikeen sitä hiljentää. Ei ne taida aina tajuta, et mitä se nyytti oikeen haluaa. Mä tuun sit apuun ja tuon sille pallon tai mun parhaan pehmoeläimeni Siilin. Ku kuka nyt vois niitä vastustaa - ei kukaan jolla on pallo, voi olla pahalla tuulella eihän?!

Et mulla on nyt uusia vastuualueita. Vartiopäällikön virka on välillä tosi rankka. Yölläki pitää nousta ja vaihtaa huoneesta toiseen ton äiskän ja nyytin mukana. Ja pihalla mä pidän kans vahtia. Ja lenkilläki oon käyny jo pari kertaa äiskän ja nyytin kans. Onneks niillä on mut, niin pärjäilevät kyllä!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - Vartiopäällikkö Ässä.