Torstaina treeneissä harjoittelimme erityisesti ylösmenokontakteja. Käskyllä "etsi" (joka siis on meidän kontaktikäsky) piti koiran mennä ylösmenokontaktille, josta se palkattiin (namilla, tai meidän tapauksessa patukkaleikillä). Tätä toistettiin monta kertaa, koira sai jatkaa esteelle vasta estekäskyllä. Ja kyllä se näytti tehoavan jo ensimmäisten harjoitusten jälkeen. Kun sitten juostiin rataa, ottivat koirat kontaktit erinomaisesti. :)

Lauantaina oltiinkin sitten Liedossa asti agikisoissa. Samalla siis vierailtiin Ässän "mummolassa" eli mun äidin luona Turussa. Mukavaa oli ja erityisen kivaa oli kun äiti lähti kisoihin mukaan kannustusjoukoiksi. Ja tulipa hänestä lyhyessä ajassa niin pro agitouhussa, että alkoi jo ennen toista rataa mua koutsaamaan. ;) :)

Hylkyhän sieltä molemmilta radoilta napsahti, mutta kamalan pettynyt en osaa olla. Tällä(kin) kertaa pujottelu koitui kohtaloksemme, Ässä ei vaan yksinkertaisesti malta pujotella kesken radan kunnolla keskittyen tai ei ainakaan loppuun asti. Nyt vielä molemmilla radoilla oli putki heti keppien jälkeen niin sinnehän se veijari karkasi ennen aikojaan. Paljon kuitenkin on mistä olla tyytyväinen. Agilityradalla kaikki kontaktit otettiin hienosti ja myös se kammottava keinu onnistui oikein mallikkaasti! :) Myös pitkästä aikaa eteen tullut pussi sujui ongelmitta ja muutenkin koira kuunteli agiradalla ohjausta (jossa kyllä oli toivomisen varaa...) mallikkaasti. Hyppyradalla sitten meinasi vähän karata mopo käsistä alkuradalla. Loppua kohti parannettiin ja haasteellinen loppusuora sujui hienosti. :)

Tässä vielä radat:

Agirata, jossa siis hylky kepeiltä (korjasin kaksi pujotteluvirhettä, kolmatta kertaa en vaan enää kokenut mielekkääksi koiraa viedä keppien alkuun, kun ei se selvästikään ollut pujottelullisessa mielentilassa...). Loppusuoralla tuli vielä toinen kämmi, kun en älynnyt pussin jälkeen käskyttää selkeästi eteen ja aidalle -> koirapa sujahti putkeen ja melkein taklasi kipparin matkalla! xD Yleisöllä oli hauskaa. Mitä tästä opimme? Koira ei pussissa näe eteensä ja voi lukita edessä olevia esteitä kuten putkessa. Se tietenkin kääntää päätä ohjaajaa kohti tullessaan ulos, jolloin pitäisi olla jo ohjauskäsky valmiina... Tietenkin.

Hyppyradalla suurimmat hankaluudet olivat heti kolmosesteen jälkeen, josta koira yritti väkisin putkeen. Mutta eipä mennyt, kerrankin sain karjuttua tarpeeksi kovaa ja ajoissa! :D Neuvottelujen takia (?) kuitenkin rytmi sekaisin ja rimoja lenteli seuraavassa kaarteessa useampia. Loppurata ihan kivasti, jos ei lasketa hylkyä tuonutta pujotteluvirhettä. Ässä karkasi toiseksi viimeisestä välistä putkelle enkä viitsinyt sitä alkaa takaisin enää huudella kun toinen oli niin hyvässä vauhdissa. xD Eikä se varmaan olis tullutkaan + niitä rimanpudotuksia oli kuitenkin jo useampia joten se siitä. Loppusuorasta olin ylpeä, pysyin vauhdissa, sain ohjattua ja koira eteni hienosti ja suoraan kaikki vinot hypyt! :)