Moi kamut! Nyt mä viimein pääsin kertomaan miten mageesti mä menin viime tiistaina agikisoissa. Mä en yhtään kyl tajuu, miks en saanu mitään palkintopyttyjä, kert olin kuiteski selkeesti suvereenein siellä. Varmaan sen takii, ku mun ei taaskaan annettu hyppiä ku niitä minimaalisen pieniä esteitä. Pyh. Mut mä olin siis testailemassa mun uutta kartturia, Johannaa tuolla oman seuran möllikisoissa. Ja on se ihan kehityskelponen yksilö, vaikka ei sekään oikeen meinaa pysyy meiksin vauhdissa. Mut siihen mä oon jo ihan tottunu, ku ei toi äippäkään pysy. Mä luulen kyl, et Johanna tosta kehittyy oikeen hyväksi kippariksi, ku mä vähän koulutan sitä.

Mut siis tässä mun ja Johannan eka kisadebyytti. Äänet päälle! :D Ja sit kannattaa tosiaan kiinnittää erityistä huomiota meikän upeeseen kontaktiestetekniikkaan. Kun kontaktiesteisiin koskettaa mahdollisimman vähän, niin silloon kuluu vähemmän aikaa ja agilityhän on vauhtilaji - eiks jeh kamut!?!! Ton takii mä siis oon aina nopein, ku en silleen turhaan jarruttele (kipparin huudosta ei kandee välittää, kyl se sieltä perästä aina sit kuitenki lyllertää aikanaan...) Huomatkaa myös, miten mä kerkeen käydä suorittamassa myös ihan ylimääräsiä esteitä pakollisten lisäksi. Vähän niinku kaupan päälle!

Toinen rata oli kuulemma kontaktien osalta vähä parempi. Pah sanon minä, ihme hidastelua. Mut toi äippä onkin semmonen niuho. Minirimat, ku mä olin kuulemma kilpailevien joku nollakoira. Hirvee loukkasu. MÄ en oo mikään NOLLA vaan namber ONE! Nih.

Sit muuten me ollaan elelty ihan semmosta mukavaa kotielämää. Mulla on kyl välillä kuolettavan tylsää, ku kaikkien huomio ei oo joka hetki mun viihdyttämisessä, niinku oikein olisi. Mut minkäs teet, hyvää palvelusväkeä on nykyään niiiin hankala saada, et joudun tyytyyn näihin tolloihin.
Mut siis kesä on tullut! Ja sen myötä uimakausi on virallisesti avattu:

Mä ja mun upee halko...

... jota Siiri kadehtii.

MÄ, mun upee halko ja kertakaikkisen komee olemus sekä hieno kikkuraturkki joka vaan komistuu kastuessaan.

Siiri kadehtii vieläki. Se hölmö hukkas omansa. Nuoriso...

No pääsi Siiriki uimasille.

Ravistus ja kotiin kuivattelemaan!

Eli talviturkki on nyt heitetty ihan oikeesti eikä vaan tallilla ojassa. Meren lisäks mä oon käyny myös jo harrastamassa vastavirtatreeniä joessa. Se ei kuulkaa oo ihan aloittelijoiden hommaa, pitää olla tosimies, että pystyy uimaan semmosessa virrassa, uskokaa mua!

Ja sit, kesän ja lämpimien ilmojen kunniaksi talviturkki on heitetty pois myös ihan kirjaimellisesti:

Äippä käskee lähettää kiitokset koneen lainasta Saagalandiaan!