Sunnuntaiaamuna rupesin katsomaan aamulenkillä, että ontuuko koira. Ontuu... eeei, ei se taida ontua, kuvittelin vaan? Eikun ontuu se, joo-o, kyllä se vähän ontuu. No, kotona sitten tassu tutkimuksiin ja olihan siellä reunimmaisen varpaan anturassa ihan kunnon palkeenkieli. Onneksi ihan reunassa ja ei kovin syvä. Lasin tai jonkun muun terävän leikkaama. Nyt on sitten putsailtu betadinella tassua ja ulkoiltu töppönen jalassa. Ässä osaa olla lievä marttyyri: Sisällä kävelee ihan ok, ei onnu. Kun laitetaan töppönen tassuun, ei sillä tassulla voi muka edes astua maahan, vaan tassua on pideltävä korvan korkeudella vähintään ja kinkkailtava todellan hankalasti kolmella jalalla. Kun sitten päästään ulos ja löytyy jotain kiinnostavaa haisteltavaa, unohtuu koko paketti ja meno on sen mukaista... mutta heti jos huomaa että mä katselen, pitää alkaa taas kinkata kolmella tassulla! xD

Eilen Ässä vielä ontui asfaltilla ja hiekalla, nurmikolla ja sisällä ei. Tänään haava näyttää jo melko hyvältä eikä vuoda enää. Eiköhän se siitä. Agitreenit jätetään kuitenkin varmuuden vuoksi väliin, ettei aukea uudestaan.

Siis kai kaikki nyt näkee ja tajuu kuinka mä kärsin?!?

Siis eihän tän paketin kaa voi kävellä... mut huomaakohan kukaan jos mä ihan pikkusen....

Ai mikä paketti? Missä?? Mitenniin oli tassu kipeä, kenellä muka??

Kun ei pääse lenkkeilemään, voi huvitella näin.