Otsikkoon ei riittänyt mitään painokelpoista sanottavaa viime viikonlopun tokokokeesta... Tiedättekö sen tunteen, kun tekis mieli nylkeä koko kiittämätön elikko siihen paikkaan ja myydä karvalakkitarpeiksi turkisteollisuuteen? No, mä tiedän ainakin taas oikein kirkkaasti...

Elikkäs, oltiin lauantaina oman seuran tokokokeessa. Tällä kertaa me oltiin oikein harjoiteltukin, päinvastoin kuin siihen parin viikon takaiseen kokeeseen. Justiinsa joo.

Tälleensä se meni, tuomarina Tommi Varis:

Paikallamakuu 7
Oltiin tokana rivissä, molemmilla puolilla belggariurokset. Ässähän alkoi tuijottaa oikealla puolella olevaa koiraa samantien ja vilkuili myös vasemmalle, Ei kertakaikkiaan suostunut vilkaisemaankaan minua, vaikka mitä tein. Eihän se sitten mennyt maahan ekalla käskyllä, kun ei se käsky varmaankaan edes yltänyt sen universumiin asti... Kun muut ympäriltä menivät maahan, vilkaisi arvon herra mua sen näköisenä, et "pitiks munkin mennä?". Itse paikallaolo oli sujunut ihan ok, kerran oli vaihtanut lonkalta toiselle ja vähän hermostuneena vilkuillut naapurin poikia... Oli ollut tuomarin mukaan vähän kireä tunnelma kaiken kaikkiaan äijien välillä. Mut hyvin pysyivät kaikki kuosissa. Mut sitten, kun palasin Ässän viereen, se ponkaisi ennen käskyä ylös. Meni kyl takas maahan ku sihahdin sille ja mulkaisin vihaisesti, mut mitäpä tuo auttoi enää.

Et viittis kuunnella?

Seuraaminen 7,5
No kävelihän se siinä mun vieressä koko kaavion ajan. Kontaktia ei kyllä ottanut kuin käännöksissä ja askelsiirtymissä. Kamalaa, en tiedä mistä hyvästä saatiin edes tuon verran pisteitä? Sisukkaasta yrittämisestä ehkä??

Liikkestä istuminen 0
Ei istunut vaan jäi seisomaan. Takaisin palatessa ajattelin sitten koulutuksellisesti käskeä sen istumaan ohi mennessäni. Ei istunut edelleenkään, tuijotti vaan mua. Vasta kolmannella käskyllä (joka oli lausuttu jo aika isoilla kirjaimilla) + valtaisalla käsimerkillä vaivautui vääntäytymään pyrstölleen. Hmpf.

Luoksetulo 0
Liikkeen alussa LO kysyy "onko ohjaaja valmis?" ja mä vastaan "joo". Sillä siunaaman sekunnilla Ässä säntää mun vierestä täyteen vauhtiin ja pinkoo hyvin määrätietoisesti kehän toiseen päähän. Pikkasen jäin haavi auki toljottamaan. Hokasin sentään ärjäistä ennenkuin koira ehti kehänauhan yli ja kehästä ulos... Ärjäisystä jäi aloilleen haistelemaan maata hyppyesteen ympäriltä ja vasta kolmannella kutsulla luokse...
Kiltti tuomari antoi meidän kuitenkin suorittaa liikkeen ja toisella yrityksellä ok suoritus, joskin eka pysähdys oli taas kerran liian hidas.

"Tää lähtis nyt naisiin!"

Ruutu 7
Ruutuun meni ihan hienosti, paitsi että ajautui ihan reunalle. Tämä on ollut ongelmana kyllä nyt treeneissäkin. Mutta taas - kun käskin maahan, tuijotti vaan mua ja seistä tönötti aloillaan... Toisella (natsiarmeijahenkisellä tottele tai kuole) käskyllä maahan. Loppuseuraaminen vähän väljää.

Hyppynouto 0
Heitin suoraan esteen taakse, mutta kapula pomppi vinoon. Käskyn saatuaan Ässä pinkaisi ESTEEN OHI suoraan kapulalle! IKINÄ koskaan ennen se ei ole jättänyt estettä hyppäämättä!!! Takaisinkin sain käskyttää hypyn kahdesti ja vielä näyttää käsimerkin että hyppäsi. Nouto sinänsä ja luovutus ok.

Metallinouto 8
Ainoa jollain lailla kelvollinen liike koko kokeessa ja tässäkin käänteli kapulaa tassulla ennen poimimista...

Tunnistusnouto 0
Tosi pätevänä haisteli kaikki kapulat oikein kahteen kertaan ja vääränhän se sieltä toi. Pureskelikin vielä tuodessaan. Pöh. Mut tää nyt ei ollut mikään yllätys sinänsä. Ei se sitä liikettä osaa ja sillä selvä.

Kauko-ohjaus 0
istu - ylös - maahan JA SE LIERO EI MENE MAAHAN vaan tuijottaa taas mua uhmakkaana. Ei mene toisellakaan käskyllä ja tiedän nollaavani liikkeen kolmannella (tottele tai kuole-sävyisellä) käskyllä. Mut menipäs! Ja sieltä istumaan taas tarvittiin 2 käskyä... GRRRR!

Kokonaisvaikutus 7,5
En tiedä miksi saatiin näinkin paljon tähän kohtaan. Ehkä säälistä? Tai sit Tommi-setä muistaa Ässän parempia esityksiä... Koko kokeen ajan koira selkeästi ilmaisi, ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa koko touhu. Haisteli maata, oli alvariinsa karkaamassa johonkin, ei ottanut kontaktia, tähyili maisemia... Oli kaikintavoin ihan muissa maailmoissa. Eikä siihen tehonnut mikään, ei innostaminen, kehuminen, komentaminen. Ihan sama. V*ttu.

Yhteensä 129,5 *auts* Ja siis edes III-tulokseen olis tarvittu vähintään 192 pistettä. Ykköseen vähintään 256... Ei oltu ihan kauheen lähellä...

Kilpailukirjoja pois jakaessaan tuomarikin totesi  "Ja sitten Ässä... tämä arpa ei voita tänään" xD Juu ei tosiaankaan!

 

Olin luvannut Ässän EVL-luokkaan nollakoiraksi paikallaoloihin. Tässä kohtaa olikin sille ihan oikein, että se joutui takaisin hommiin vielä kehän jälkeen... Väliajan se istui paksissa miettimässä kolttosiaan, eikä muuten herunut nakkia kehän jälkeen eikä kehuja.
Ennen uutta kehäänmenoa olin koiralle aika tiukkana, ei mitään haistelua eikä ympärille tähyilyä, vaan tiukkaa keskittymistä minuun... Ja kas - kun tulin toisella kertaa paikallamakuusta pois, oli Ässällä ensimmäistä kertaa semmoinen ilme, että se odotti mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua meidän YHTEISESSÄ jutussa... Paikalla istuminen sujuikin sitten jo oikein hyvin, ja siitä kehuinkin kovasti. EVL:ssä oli vain yksi koirakko, heidän jälkeensä kävimme vielä kehässä vähän tekemässä seuraamista ja pari hyppynoutoa. Kerran vielä jouduttiin vähän neuvottelemaan siitä, oltiinko täällä töissä vai tyttöjä tähyilemässä, mutta sitten VIIMEIN koira teki hyvää työtä. Päästiin siis sentään kehästä pois järjellisesti. Ainoa hyvä puoli koko keikassa...

Selittely on aina selittelyä, mutta väittäisin että osuutta asiaan on naapurin kahden narttukoiran juoksulla. Ässä on kohta pari viikkoa päivystänyt kaiken mahdollisen ajan portilla tuijottaen naapurin suuntaan kaihoisasti. Ei ole suostunut sisälle edes kutsusta ja sisällä käy käskettäessä kääntymässä ja inuaa takaisin ulos. Taisi siis aatokset olla jossain muualla kuin tokoilussa. Yksi kaverihan sen hyvin ilmaisi meidän suorituksen jälkeen: " No kattokaa nyt, voi he***tti - tuolla se nytkin istuu muna ulkona!" xD Ja niinhän se istui, paksissa tähyilemässä tyttöjä... ;)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ässää taitaa odottaa pikku nipsaus eläinlääkärisedän luona ennen seuraavia julkisia esiintymisiä...

Kuvista kiitos kuuluu Siltasen Jaanalle.