Eilen menin Korkeakoskelle pitämään meidän seuran jatkoryhmän agitreenejä ja ajattelin sitten lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Eli lähtö aikaisemmin, koira ja lihapullat mukaan. :)

Ensin tehtiin Ässän kanssa seuraamista. Nyt päästään jo muutamien askelten pituinen matka ilman että lihapulla on ihan nenän edessä ja silti oikea seuraamispaikka säilyy! :) Edelleen siis avun kanssa ja palkka silloin kun koiran lapa on kiinni mun jalassa. Mut heti jos avun jättää pois, menee Ässä kauemmas. Nyt olen muutamia kertoja tehnyt myös niin, että olen laittanut palkan suuhun ja vain kädellä hieman ohjannut koiraa lähemmäs itseäni - toimii! Seuraaminen on ainakin minusta ihan oikeasti parantunut. Tuon oikean paikan lisäksi harjoiteltiin askelsiirtymiä, erityisesti vasemmalle. Eli Ässän pitäisi kääntyä mun selän taakse kun nostan vasemman jalan ilmaan ja käännän varpaat vasemmalle. Se osaa tämän hienosti, mutta ei oikein aina viitsi tai sitten (koska tietää että tuonne vasuriinhan tässä ollaan menossa) lähtee jo ennakoimaan vasemmallepäin. Eli idea olisi, että mä otan askelet sivuttain vasemmalle koiran seuratessa ikäänkuin mun selän takana, pysähdyksestä tulee takaisin perusasentoon. Mut kyllä se aika hyvä jo kuitenkin on! :)

Muutama ruutuun lähetys - aivan upeasti. Kerran tai kaksi jäi liian eteen kun hätäili palloa, mutta uudella ruutu-käskyllä korjasi oikeaan paikkaan heti. :) Meni myös maahan nätisti. Lähetysten jälkeen harjoiteltiin sitten pitkästä aikaa ruudun loppuosaa eli suoraan seuraamiseen tuloa. Vauhtia on edelleen ihan kauheasti eikä seuraaminen oli sata lasissa pinkaisun jälkeen kovin priimaa. Mut enää se ei lähde kilpajuoksemaan mun ohi kuitenkaan. Hyvä hyvä!

Kaukoja tein täydellä matkalla takapalkalla. Muut vaihdot on ihan mahtavat, mutta se meidän murheenkryyni seiso-istu ei edelleenkään suju (kuinka ollakaan, kun ei olla harjoiteltukaan...) vaan edistää pikkuisen. Tein sitten noita jonkun verran ihan lähietäisyydeltä tekniikkaharjoituksena. Ässä osaa kyllä oikean tekniikan, mutta maltti ei tahdo riittää. Ilmeisesti istuminen olisi sen mielestä helpompaa niin, että vetää pyllyä kohti etutassuja. Mut oppiihan se sen kun on oppinut nuo muutkin, tätä on vähiten harjoiteltukin noista vaihdoista.

Lopuksi vielä muutama luoksetulon pysäytys. Eli se joku viikko sitten saamani ajatus: Ässä oppi kepit tosi hienosti ja äkkiä kun alettiin palkata niin, että keppien päässä oli avustaja patukan kanssa. Patukan sai jos pujotteli oikein. Jos lintsasi, meni patukka piiloon. Ajattelin sitten soveltaa samaa taktiikkaa tähän luoksetuloon. Avustaja seisoo lähettyvillä ja jos pysähtyy sukkelaan käskystä, pääsee revittelemään. Jos hiiviskelee, ei pääse patukoimaan. Nyt on muutamia kertoja tälleen treenattu ja ainakin vaikuttaa siltä, että homma alkaa luistaa! :) Tokia asiaa varmasti nopeutti se, että Ässä osasi homman idean jo keppitreeneistä. Lisäksi mulla on myös patukka ja välillä tehdään tietty läpijuoksuja, jolloin jos tulee laukalla koko matkan ennakoimatta pysähdyksiä, pääsee mun kanssa revittelemään. Nyt tuntuu että pitkästä aikaa on toivoa tämänkin liikkeen kanssa! Ja jos oikein hyvin käy, Ässä voi kehässäkin luulla että liikkeenohjaajalla on se patukka jossain piiloissa. ;)

Seuraavaksi suuntana Turku ja juhannusagit. Pitäkää peukkuja että tulis muutakin kun pelkkä hyllykkö. ;)