Nyt on harjoiteltu tunnaria ahkerasti. Välillä tuntuu ihan epätoivoiselle, sitten taas joinain päivinä vaikuttaa siltä, että koira osaa tempun jo ihan hyvin... *huoh*

Aloitin taas piilottamalla omaa pusikoihin, etsi hienosti. Sitten otin yhden hajuttoman viereen ja heitin oman koiran nähden, toi oikean. (Vinkki Salme Mujusen kirjasta) Muutama hajuton lisää ja koira alkoi poimia vaan ensimmäisen eteen osuvan kapulan, vaikka olisin heittänyt oman. Ilmeisesti heittäminen kuumensi niin paljon, ettei vaan malttanut haistella. Otin väärät vain pois ja pyysin uudelleen etsimään omaa, toi edelleen vääriä. Palasin taaksepäin ja piilotin taas pelkästään oman pari kertaa -> etsi hienosti. Heti kun otin hajuttomia kapuloita mukaan, koira alkoi sählätä ja toi minkä tahansa eteen osuvan kapulan. Kokeilin aiemmin toiminutta taktiikkaa ja kielsin kun otti väärän suuhun. Ei toiminut tällä kertaa, vaan koira lakkasi tekemästä mitään ja kävi maahan... Helpotin taas, vain yksi väärä ja heitin oikean sen viereen koiran nähden, toi oikean. Sama uudelleen, mutta en päästänyt heti noutamaan, toi taas väärän. Lopulta koira ei suostunut menemään edes kapuloille. Kun pyysin etsimään, se kyllä etsi, mutta pensaista ja heinikosta. Ei hakenut omaa, vaikka _näytin_ sen sille.

Tässä vaiheessa sisälle ja mietintätauko molemmille. Ja vinkkejä KoiraSportin foorumista.

Käyttökelpoisilta vaikuttavat ideat:
1. PALJON tunnarikapuloita, jotta koira oikeasti keskittyisi etsimään.
2. Makupaloja kapuloiden sekaan jotta koira rauhoittuisi ja keskittyisi etsimään.

Uusi yritys, aloittaen taas vain oman noutamisella. Tämä me osataan. Sitten parikymmentä hajutonta kapulaa, niiden sekaan lihapullanpaloja ja oma. Viimein sain koiran taas menemään kapuloille ja aloittamaan etsimisen. Kehuin kovasti ja hyvin se malttoikin nuuhkutella kaikki lihapullat. Kun pyysin tuomaan oman, ei kuitenkaan enää etsinyt vaan nappasi taas jonkun vaan. Aloin viedä oman koiran nähden, edelleen muutamia makupaloja erityisesti oikean kapulan ympärillä ja nyt alkoi osua enimmäkseen oikeaan noudot. Lopetettiin siihen siltä päivää. Rankka rupeama olikin molemmille ja jäi vähän toivoton olo. :-/ Positiivista kuitenkin on se, että kaiken tämän sählingin jälkeenkin Ässä edelleen lähti mietintätauon jälkeen intoa puhkuen töihin! Hämmästyttävää joskus miten se jaksaakin yrittää ja työskennellä. :)

Päätin sitten aloittaa ihan alusta uudelleen. Tarpeeksi helposta. Heittäminen ei selvästikään toiminut Ässälle, se vain kiihdytti ja sai sen kuvittelemaan että jotain pitää hakea minulle ja äkkiä. Makupalat kyllä rauhoittivat, mutta johtivat jotenkin harhateille itse noutamisesta. Sillä oliko kapuloita paljon vai vähän ei tuntunut olevan kamalasti merkitystä.

Eilen sitten otin yhden kapulan, jonka hajustin oikein hartaudella, vein sen valmiiksi pihalle ja otin sitten vasta Ässän mukaan, mentiin ihan lähelle ja pyysin sen etsimään. Toihan se oikean, kun ei muita ollut. ;) Kamalasti kehuja ja pari toistoa. Vein koiran takaisin sisään ja otin yhden hajuttoman kapulan viereen ja jatkoin saman oman kapulan kanssa, jossa siis jo Ässänkin haju. Koira takaisin pihalle, sen nähden vein oman hajuttoman kapulan viereen, pyysin etsimään ja se todella ETSI ja valitsi oikein -> hurjat kehut ja leikittiin hetki oikealla kapulalla (vaikka se onkin vastoin mun periaatteita, kun sitten alkaa taas se kapulan pureskelu, mutta se nyt tässä vaiheessa taitaa olla pienempi paha..). Koira taas sisälle, hajuton ja oma eri päin ja taas se etsi oikean! :) Vielä muutama toisto kahdella hajuttomalla mutta aina niin, ettei Ässä nähnyt kun vein kapulat ja joka kerta etsi rauhassa oikean! :) Siinäpä se salaisuus siis! Ilmeisesti Ässää hämäsi se, kun se näki minun vievän _kaikki_ kapulat, mutta en kuitenkaan kelpuuttanut mitä tahansa jonka se toi minulle. Kun sitten jätin sen sisälle odottamaan, muistutti homma kai enemmän sitä alkuopettelua mitä on tehty iät ja ajat, jossa Ässä odottaa eri huoneessa kun piilotan tunnarikapulan johonkin.

Tänään otin viisi tunnarikapulaa taskuihin ja varustauduin kinkkuviipaleilla. Koira sisälle odottamaan ja pihalle hajuton ja oma vieretysten valmiiksi. JA ÄSSÄ TOI KUIN TOIKIN OMAN!! :) Viisi toistoa, joka kerta uudella kapulalla (tähän asti on siis aina harjoiteltu koko ajan samalla, jossa ekan kerran jälkeen toki myös Ässän oma haju kun se on ollut sillä suussa) ja joka kerta Ässä toi oikean! :) :) Lisäsin häiriökapuloita pikku hiljaa ensin kolmeen ja sitten neljään ja Ässä malttoi hienosti haistella joka kapulan. Yhden ainoan kerran se nappasi väärän suuhun mutta pudotti sen heti pois ja toi oikean silläkin kertaa. Kehuin kyllä hurjasti ja oikealla kapulalla leikittiin aina hetki.

Nyt tuntuu taas vähän toiveikkaammalle. Täytyy vaan edetä ihan pikkuhiljaa. Ja kohta olis varmaan lähdettävä pois omasta pihasta ettei tunnari yhdisty vain sinne. Mutta josko se tosiaan siitä! :) Ihanaa on se, että Ässä on edelleen valtavan innokas ja tykkää liikkeestä hurjasti! :)

Jatkamme harjoituksia. Kun tämä alkaa sujua, pitää alkaa välillä muistutuella taas luoksetuloa mieleen, jatkaa kaukojen hiomista ja ruutureenejä... 20.8. lähestyy uhkaavaa vauhtia... ;)