... ja paljon muutakin on ehtinyt tapahtua sillä aikaa, kun minä en ole päivittänyt blogia... ;)

Viime viikonloppuna meidän perheessä juhlittiin 60-vuotissyntymäpäiviä. Tai tarkemmin, 30+30... Eli sekä allekirjoittanut että tuo kaksilahkeinen laumanjäsen täyttivät molemmat pyöreitä samalla viikolla ja päätimme sitten järjestää oikein kunnon kemut. Ässä ei päässyt ikävä kyllä juhliin mukaan, vaan pääsi (joutui) tyttöystävien luokse hoitoon. Alunperin sen piti mennä tuttuun hoitopaikkaan Heinlahteen Maritan luokse (hoffi Sirren ja kultsi Ritsin eli leirikoirakamujen luokse) mutta sielläpä alkoikin ihan viime tipassa tytöillä juoksut... Joten vielä juhlapäivänä kuumeisesti etsin Ässälle sopivaa hoitopaikkaa. Onneksi työ- ja koiraharrastuskaveri Jaana riensi apuun ja lupasi ottaa jätkän hoitoon vesikoiralauman jatkeeksi, vaikka tiedossa olikin, etteivät Ässä ja Jaanan Assi ihan ylimpiä ystäviä ole. Hoidossa oli kuitenkin mennyt ihan kohtalaisesti, siihen nähden että paikka oli ihan vieras ja uusi Ässälle. Vähän se oli yrittänyt esittää hylättyä, surkeaa ja marttyyriä sekä pitänyt pienimuotoisen lauluesityksen. Ja irvistellyt tytöille. Mut yön oli nukkunut nätisti eikä haukkunut edes postiluukusta kolahtanutta lehteä. On siis kerrostalokoiran kasvatus vielä muistissa! Enemmän tarinaa ja hauskoja kuviakin Saagalandiassa.

Samaan syssyyn juhlahumun kanssa tuli yhtäkkiä talvi! Ja kunnolla kuulkaa tulikin, lunta satoi ja tuiskutti ja satoi ja satoi ja satoi päiväkaupalla kyllä sitä sitten olikin. Nämä kuvat on otettu muistaakseni tiistaina, kun lunta vielä oli melko vähän... Kyllä oli kaunista ja ihanan valoisaa. Ja Ässä nautti lumessa temmeltämisestä! :)

Loppuviikosta sama lenkkipolku oli kulkukelvoton, kun lunta oli minua yli polven ja Ässää siis korviin asti. Laiskat ei jaksaneet kahlata... Tässä oli vielä kepeä kulkea.

Aurinkokin meinasi vahingossa pilkistellä, mut enhän mä sitä kuvaan ehtinyt saada. ;)

Tämä taivas tiesikin sitten lisää lunta...

Sininen hetki. Lumi tekee luonnon jotenkin niin hiljaiseksi ja tyyneksi.

Kivat lenkkimaisemat meillä, eikö? :)

Oonks vähän komee... Ässä on luontainen poseeraaja! :D

Tätä kirjoittaessa lumi on jo ehtinyt melkein kokonaan sulaakin. Harmi ettei tullut enempää kuvattua kinoksia. Välissä oli se ihanainen lumipallokelikin, kun turkkiin tarttui keilapallon kokoisia palloja. Ässä näytti ihan hiphopparille ja käveli kun... no, ehkä pingviini (?) kun kainaloissa oli niin paljon lumipalloja. Reppana. Hetken jo harkitsin trimmerin käyttöönottoa, mut mitäpä sitä enää kun kerran lumikin suli pois. ;) Otsatukka kyllä leikattiin jätkältä yhtenä iltana, kun se murrasi ja purrasi ulkona postilaatikoille, männyille, lumikinoksille ja kaikille varjoille sun muille... Epäilys siis oli, että poikaa pelottaa kun ei näe mitään otsiksen alta. Nyt näkee. Ja näyttää koomisesti ihan Ransulta. xD Mut mitäpä tuosta, kun ei olla mihinkään näytille menossa vaan metsissä ja rannoilla vaan rymistellään!

Huomenna kyllä mennään näytille Korrien tokokoulutukseen. Noinkohan me enää osataan mitään, kun ei olla sataan vuoteen treenattu... Onneks Ässä on luonnonlahjakkuus!