Myö siirryttiin Ässän kanssa toiseen agilityryhmään, kun meidän omat treenit oli klo 20.45-22.30. Eli siis yöllä. Ja raskauden edetessä kävi selväksi, että vaikka jaksoin oikein hyvin treenit eikä valvominen tuntunut pahalta osoittautui seuraava työpäivä (maanantai) lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Joten pyysin vaihtoa aikaisempaan ryhmään ja se onnistui. Nyt päästään sunnuntainakin inhimilliseen aikaan! Tehtävät ryhmässä ovat kyllä helpompia, kuin mitä me ollaan viime ajat väännetty, mutta mitäpä tuosta. Oikeastaan ihan hyväkin, pysyy meikäläinenkin pidempään koiran matkassa masun kanssa. ;) Ja tällä hetkellä agilityllä ei ole sen kummempia tavoitteita kuin että Ässä saa pitää hauskaa ja irrotella ja minä saan liikuntaa. Ja tietysti vähän pitää taitoja yllä, ettei ihan ruostuta... Mutta eipä nuo tehtävät niin helppoja olleet, että ihan vasurilla oltais niistä selvitty, vaan kyllä niitä hasseja tuli. Lähinnä siksi, että kartturi ei keskittynyt tarpeeksi (kun oli muka niin helppoja kuvioita...) Tältä näyttivät radat:

Jättö kahden esteen taakse, vastaanottamaan siis kakkoselle, josta omalla liikkeellä ohjaus renkaalle (eka kerralla kun erehdyin päästämään koiran liian aikaisin liikkeelle, ei ollut mitään mahiksia ehtiä ohjaamaan renkaalle ja ohi sujahti...) Renkaalta kääntyi luontevasti mun oman liikkeen mukana neloshypylle, josta itse peruuttaen koira haltuun vasempaan käteen ja putkeen. Aan kontakti targetilla hyvin (tosin maahanmenoa saatiin hieman odotella ekoilla kerroilla kuten myös puomilla). Aalta hypyt helposti ja pääsin hyvin lähettämään putkeen, jonka jälkeen olikin pelkkää lystinpitoa Ässälle. Puomin kontaktin malttoi kuitenkin joka kerta ja ehdin valssaamaan ja siitä loppukaarre. Kivaa! Tollasessa kohtaa olis kyllä tosi hyvä, jos koira osaisi tehdä kontaktin loppuun itsenäisesti. Olis ite voinu siirtyä suoraan muurin taakse vastaanottamaan eikä tarvis juosta niin kovasti ja luultavasti suoritus olis nopeempi...

 Toinen harjoitus:

Kerrankin hoksasin käyttää jotain opeteltua ohjausliikettä ja siitä olin ylpeä! :D Eli alun hyppysuoran päässä häämötti heti ja lähellä putken väärä pää. Päätin siis kokeilla samantyyppistä ohjausta, kuin tehtiin viime viikon harjoituksissa ja "blokata" väärän putkenpään. Jätin siis Ässän lähtöön ja menin itse kakkoshypyn siivekkeen tienoille, josta kutsuin koiran mukaani. Selkä väärää putken päätä kohti, koira oikeaan käteen, pieni peruutus ja kääntö putkeen. Eikä Ässä edes vilkaissut väärään päähän putkea! :) Todella toimiva ja näppärä ohjaus! :) Kepit Ässä tekee nykyään ihanasti, sieltä hyppy-hyppy-putki suoralle LUJAA. Putkesta sai ottaa ihan napakasti haltuun josta keinulle. Keinukin meni hyvin, vauhtikin reipastuu pikkuhiljaa! :) Kontakteihin panostin nyt oikein kunnolla, jäätiin siihen ihan aterioimaan lihapullilla ;) Aiemmin kun Ässä on pitänyt turhaa kiirettä pois nimenomaan keinulta, se kun on vähän kammo kuitenkin...

Hauskat vauhdikkaat pikkuradat. Simppelit, mutta sopivasti kuitenkin koukkuja ja haltuunottoja, ettei ihan rälläämiseksi mennyt. Kontakteja pitäisi tehdä paaaljon, ne onkin olleet tosi vähällä harjoittelulla. Aan ja puomin jälkeen maahanmeno toimii kyllä, mun pitää vaan muistaa, ettei targetilla saa olla namia valmiina, koska silloin Ässä ei malta mennä maahan. Silloin menee ihan hienosti, kun targetti on tyhjä ja tietää, että lihapullaa irtoaa vasta kun maha on maassa... Keinulla en maahanmenoa ota, koska siitä Ässä ahdistuu keinun keinahtaessa selän takana uudestaan. Keinulle haetaan vaan varmuutta ja vauhtia kontaktille asti ja sitten malttia pysyä kontaktilla (istumassa) kunnes on lupa lähteä. Näillä mennään siis, masun kanssa niin pitkään kuin jaksetaan. :)