Viikon takaiset harjoitukset jäivät päivittämättä... Tässä siis ensin ne. Ratana Cruftsin finaalirata tältä vuodelta. Ja kylläpä kuulkaa tiedättekö tota haastetta riitti ihan joka mutkaan! :o Ihan jo pelkästään radan rakentaminen edes jotakuinkin piirroksen mukaiseksi, oli tosi vaikeaa. Miksei meillä ole ruudutettu kenttä???

Ensimmäinen ongelma jo heti 3-4 hypyillä. Aa oli niin lähellä, että Ässä ainakin tahtoi hypätä jo melkein sen alle, lisäksi kierrättäminen tuotti vaikeutta, kun väli oli senverran suuri, että koirat tahtoivat tulla välistä kiertämisen sijaan. Meillä tästä selvittiin parhaiten napakalla jaakotuksella. Sitten vaan vitoshyppy ja tiukka kääntö + suoristus Aa-esteelle. Ja sitten oltiinkin taas ongelmissa... Kuinka viedä 7-8 hypyt niin, että koira olisi sitten kääntymässä vasemmalle kohti 9-hyppyä mutta ettei olisi itse kuitenkaan koiran reitillä... Muistaakseni valssasin Aalla ja sitten sylikäännöstyyppinen vienti noille hypyille. Taisin kokeilla takaaleikkaustakin. Ei sitä oikein sujuvaksi saatu, mutta jotenkinhan se räpiköitiin kuitenkin ja pituudelle päästiin suhteellisen sujuvasti, kunnes taas - arvatkaa mitä - ongelmia! Jos pituuden vei koiran oikealta puolelta, se jostain syystä luki pussin joksikin esteeksi ja juoksenteli sinne ohi kepeistä. Jos vasemmalta, olin jo niin paljon jäljessä, ettei taaskaan homma sujunut. Pussia käytiin ihmettelemässä monta kertaa, kävipä Ässä kerran Aallakin, mutta kepit ei vaan tahtoneet löytyä. Kummallista sinänsä, koska yleensä se menee lähetyksellä ihan hienosti kepeille. Tässä nyt vaan kai oli niin paljon kaikkea muuta näkyvämpää ympärillä?? 12-hyppy mentiin komeasti yli, kun eihän tuolla muuta tarjolla ollut. Mutta sittenpä saikin taas olla tosi tiukkana että päästiin sinne pussiin, kun Aa olisi houkutellut kovasti nokan edessä. No, koira pussiin ja sukkelaan 14-hypyn taakse puolivalssi + vastaanotto josta hienosti keinulle (tästä kohdasta olin tyytyväinen!), josta koira väärään päähän putkea... *huoh* Karkasi siis keinun kontaktilta ja väkisin vaan meni väärään päähän. Toisella yrityksellä muistettiin kontakti ja päästiin sitten oikein putkeenkin, josta puomi + HIENO kontakti. Ja taas sai olla tosi tiukkana, että sai koiran käännettyä vielä viimeisille kurveille. Mutta eipä se siltikään riittänyt, 18-hypylle liikaa vauhtia ja liian pitkä hyppy, jolloin koira olikin jo väkisin pituudella... Ei tahtonut millään kääntyä riittävästi, että olis mahtunut hyppyjen ja pituuden välistä 19-hypylle. Tarpeeksi kun jauhettiin niin onnistuihan se viimein, vaikka hermo meinasi jo mennä melkein molemmilla. No, vimppo hyppy päästiin sentään kommelluksitta. Huhhuijakkaa mikä rata! Mut toisaalta, se olikin tehty parhaista parhaille, kutsukilpailuun. Vielä on meikäläisillä harjoiteltavaa... ;)

Tälle viikolle sitten toivottiin jotain vauhdikasta ja sujuvaa. Ja sitä saa mitä tilaa... Tämmöinen kiitorata odotti kentällä eilen:

Mutta eipä tuokaan ihan niin helppo ollut, kun ensivilkaisulta näyttää. Ensinnäkin alkusuoran kontakteilla oli ihan tekemistä, ainakin Ässän kanssa. Vauhti kun tuommoisella suoralla kasvaa tosi sukkelaan ja lopussa vielä häämötti putki tosi lähellä. Kaikki esteiden välit oli siis melko pienet koko radassa eli kiirettä piti jo sen takia. Ässä on kuitenkin oppinut ne jenkkityylin maahanmenokontaktit tosi hienosti! Ei yhtään kontaktivirhettä koko harkoissa. :) Tosin ihan ekalla kerralla tehtiin vähän varmistellen, eli Jarno-koutsi meni putken eteen patukan kanssa seisomaan ja palkkasi siitä heti kun Ässä meni maahan. Mut se oli hyvä juttu, eipähän tullut virhettä ja seuraavillakin kerroilla Ässä malttoi hienosti. No, siitä siis koira putkeen ja kauhea spurttaus hyppysuoralle 6-7 että ehtis käskyttämään kepeille edes jotenkin ajoissa. Kepit kun oli tosiaan _lähellä_ hyppyjä. Hienosti Ässä kuitenkin meni kepeille sisään ja pujotteli hyvin 6 keppiä loppuun asti vaikka juoksin siitä ohi. 9-hypyn jälkeinen vienti kepeille olikin jo kimurantimpi, vauhti kasvoi suoralla niin paljon, että Ässä hyppäsi suoraan ohi sisäänmenosta, eli etutassut kosketti maata vasta sisäänmenon jälkeen. Käännä siitä sitten ulospäin kepeille... Yritin ottaa haltuun ennen hyppyä, mutta se vaan käänsi koiraa vielä enemmän oikealle minua kohti ja siis poispäin kepeistä. Ja silti hyppy oli liian pitkä. Yritin vastakkaisella ohjausta, ei apua, menee tokaan väliin... Lopulta onnistui sitten niinkin yksinkertaisesti, että juoksin vaan vielä lujempaa ohi ekoilla kepeillä että ehdin edelle kunnolla ja sitten ajoissa käsky + ohjaus koiranpuoleisella. Tässä käytettiin aluksi kaikilla myös apuna siivekkeitä edessä niin, että koiralle muodostui "kuja" hypyltä keppien sisäänmenoon. Siinä nähtiinkin luovia suorituksia koirilta, kun ne yrittivät miettiä, mikä mahtaa olla tämän uuden "esteen" suoritusperiaate... ;) Mutta kun ne hoksasi kujan idean, oli siitä todella apua kepeille menossa ja se sujui sittenkin, kun kuja otettiin pois.
Kepeiltä sitten hyppy - okseri - putkeen ja nopea valssi 14-hypyn edessä. Lähetys kepeille "väärältä" puolelta ja melko kaukaa oli haasteellinen, sinne kun ei 16-hypyn takia voinut mennä kauhean lähelle keppejä. Aika kivasti Ässä kuitenkin haki kepit, kun minä vaan olin ajoissa enkä sössinyt. Sitten vauhdilla hyppy ja uudet kepit, joihin Ässä sujahti niin lujaa sisään etten edes ehtinyt kunnolla käskyttää. Hyvä kun en pilannut toisen hienoa pujottelua kun se kääntyi vilkuilemaan, että mitä se mamma siellä takana huutelee. Onneksi älysin vaan hihkasta että "hyvä, anna mennä vaan!" ja koirahan meni! Sitten hyppysuora ja koira väärään päähän putkea (taas). Luultavasti siksi, kun olin itse niiiiin paljon jo jäljessä. Olis pitänyt itse vähän muuttaa juoksulinjaa ja ehkä ohjata vastakkaisella kädellä. Enpä jäänyt sitä kuitenkaan korjailemaan, kun Ässällä näytti olevan niin kivaa. Joten Aalle vaan ja taas hieno kontakti! :) Sitten syötettiinkin nakkeja maissa olevalle koiralle samalla kun yritin saada hengen taas kulkemaan. KARSEAN PITKÄ RATA! :o (tai ohjaajalla huono kunto?) Sitten 22-hyppy, lähetys kepeille ja takaaleikkaus, joka onnistui oikein hienosti. Ei olla turhaan kevättalvella harjoiteltu niitä! :) Ässä pujotteli hyvin itsenäisesti loppuun asti ja minä hienosti lähdin juoksemaan kohti 25-hyppyä (sen oikealta puolelta, piirroksesta poiketen putken suu on suoraan kohti hyppyä juuri numeron kohdalla. Flexitrack ei vaan anna tehdä niin montaa mutkaa putkeen...) huudellen jo "putkeenputkeenputkeen". No ihan kiva joo, mutta itsenäinen koiranipa pinkaisi ohi toisten keppien ja kävi kiepahtamassa alkuradan hyppy + okseri + putkeen sarjan ja tuli tosi onnellisena putkesta: "Näinhän tää äiti meni, kato ku mä muistin hienosti vaikka sä menit sinne ihan toiseen suuntaan!" Pikkasen nauratti. No, uudella yrityksellä yksi haltuunotto hypyn jälkeen ja päästiin taas jatkamaan yhteistä reittiä samaan suuntaan... ;)

Kivan haasteellinen ja vauhdikas rata. Tulipahan treenattua kepeille lähetyksiä. Oon tosi tyytyväinen tällä hetkellä Ässän pujotteluun ja kontakteihin! :)