Mä oon taas ollu leirikoirana. Mun pidempiaikaset fanithan tietää, et mä oon jo niinku vähän asiantuntija noissa leirihommeleissa, ku oon jo monena kesänä ollu ton äipän perään kattomassa noilla lastenleireillä.

Nyt me oltiinki ihan uudessa paikassa ja tällä kertaa oliki tosi haasteellinen leiri meikäläiselle. Noi vahdittavat tenavat ku oli niinku ihan minimaalisen pieniä. Ennen on ollu vaan semmosia kohtuullisen turvallisia aika isoja lapsia, ne on oikeestaan ihan kivoja kuhan ne oppii tuntemaan. Mut nyt oli tommosia miniskidejä, mitkä on ihan arvaamattomia. Ryntäilevät ja huutavat ja tulevat ihan yllättäen taputtelemaan.

Jos kuitenkin ite rupeet ryntäilemään ja haukkumaan samalla lailla, niinku mennäkses mukaan leikkiin, ni ne säikähtää ja alkaa itkee. Ihme porukkaa... Ja sit ei ne oikeen osaa edes heittää keppiä, ku ne heittää ihan mihin sattuu eikä edes kovin kauas. Mut ei se mitään, onneks mä oon jo niin kokenu leirikoira, et pärjäsin kyl ihan hienosti.

Oli tosi lämmintä, ja me uitiin tosi paljon. Mä etenki, ku mä saan uida silloinki, ku lapset ei. Hähää! Ku mä oon niin hyvä uimaan, ettei mun tarvi pelätä hukkuvan. Oikeestaan silloin, ku lapset ui, ni mä katsoin paremmaks jäädä ihan vaan uimavalvontaosastolle. Ja äippää mun piti vahtii taas koko aika. Eihän siitä tiedä, ku oli toi uus paikkaki, et jos se olis vaikka eksyny. Se oli kyl vähän tylsää, ku sinne leiritaloon mä en päässy sisälle ku yöks, ku olin kuulemma niin likanen. Minäkö muka? Vaikka koko aika kävin meressä pesulla ja kuivasin itteni tosi nokkelasti kuiviin lehtiin ja nurmikkoon ja hiekkaan. Ihme nipotusta taas. Niin siksi se oli tylsää, ku tällä leirillä noi ihmiset meni aina sinne sisälle syömään, et mä en sit voinu parkkeerata pöydän alle kyttää jämiä. Mut mä paikkasin tän puutteen sit osallistumalla entistä ahkerammin tiskaamiseen, ku se hoidettii kumminki ulkona. Noissa pikkuihmisissä on se kiva puoli, et ne on niin matalia, että niiden ruokalautasille yltää kuono ihan hyvin, vaik ne seisookin! :D

Olin mä kyl sit tosi väsyny kaikesta tosta leireilystä, et ku huomasin että äippä vie tavaroita autoon, ni ryntäsin siihen auton viereen istumaan ja istuin siinä niin kauan, et pääsin autoon sisään, ettei mua vaan jätetä sinne... Tosin ei me mentykään suoraan kotiin, vaan agilityyn, mut agilityähän nyt aina jaksaa, vaikka olis miten väsyny! Sit ku me mentiin kotiin, ni mä painuin suoraan pehkuihin, enkä edes vilkassu tota äippää, ku se lähti takas sinne leirille. Pärjätkööt itekseen tällä kertaa, mä ajattelin ja rupesin nukkumaan.