Minulla oli tänään tokoharkkojen vetovuoro, joten en kauheasti ehtinyt keskittyä omaan koiraan. Toisaalta, sehän onkin vähän niinkuin tokotreenitauolla, joten eipä sillä väliä. Vähän kuitenkin ehdittiin touhuta ennen ja jälkeen treenien. Muuten Ässä odotteli katsomossa hienosti. :)

Ennen muiden tuloa tehtiin pikkuisen seuraamista. Pitäisi varmaan jossain vaiheessa vähän tarkentaa Ässälle seuraamispaikkaa vaikka naksulla, se on ruvennut hortoilemaan vähän turhan kauas minusta. Halutessaan seuraa kyllä upeassa kontaktissa ihan lähellä mutta välillä jopa melkein metrin päässä sivulla tai puoli metriä edellä / takana. Koko ajan kyllä keskittyen ja kontaktissa. Käännöksillä kyllä tulee lähemmäs, joten yritin sitä suunnanmuutoksilla saada oikeaan paikkaan ja sitten nopeasti palkata. Tein myös pelkkää perusasentotreeniä vain yhtä askelta eri suuntiin ottamalla ja paikallaan kääntyilemällä. Tästä "leikistä" Ässä tykkää ja kuumenee mukavasti aina. Perusasento löytyy kyllä hienosti ja kontakti paranee. Näistä kun lähtee sitten seuraamiseen, niin saa hetken todella laadukasta seuraamista. :) :)

Muutama luoksetulo - upeasti. Sitten muutama pysäytys luoksetulosta - hienosti nekin ja pelkällä STOP-käskyllä, käsimerkin voi jo lyhyellä matkalla jättää pois. Mutta mutta... sittenpä en saanutkaan enää tehtyä yhtään kunnollista suoraa luoksetuloa. En muuttamalla matkaa, en juoksemalla pakoon, en pallolla en millään. Alkaa mokoma ennakoida niin nopeasti ja sitten kyllästyy koko hommaan kun samaa toistetaan. :-/ Jotenkin se luoksetulo on Ässästä niin kiva, että tuntuu että se suorastaan loukkaantuu sitten kun ei saakaan tulla vaan joutuu pysähtymään... Vai inihimillistäköhän nyt liikaa?? ;)

Harkkojen lopussa otin vielä hiukan noutoa ja siinäpä olikin iloinen yllätys! Ässä on selvästi haudutellut juttua, ja nyt sekä kapulan pitäminen, se suussa seuraaminen ja kapulan kanssa sivulle tuleminen sujuivat upeasti yhtään kaluamatta tai pudottelematta! :) Olin tosi iloinen. Lisäksi se pitkästä aikaa kanniskeli kapulaa tosi mielellään, se kun yhdessä vaiheessa jo kyllästyi koko hommaan, kun en koskaan heittänyt vaan aina olin työntämässä sitä suoraan suuhun. Kapulan väärinkäyttöä Ässän mielestä! ;) Nyt pääsin jättämään koiran istumaan kapula suussa ja siitä kutsumaan sivulle eli tekemään noudon loppupuolta. Lisää vauhtia hommaan tuli, kun juoksin kapulan kanssa koiraa pakoon, vauhdista nakkasin kapulan sille suuhun (jolloin se pysähtyi itsekseen) ja sitten kutsuin vähän matkaa juostuani luokse. Ja Ässäkin oikein innostui! :) Lopuksi vielä kannatin seuraamisessa metallikapulaa, mitä Ässä kantoikin yllättäen niin hienosti, että innostuin ottamaan muutaman kokonaisen noudon sillä. Metallikapulaa kun ei voi jäystää hammastikuiksi. Ja äijä tekikin kaksi täydellistä noutoliikettä nätisti lupaa odottaen, reippaasti, ilman saalistusloikkia tai kunniakierroksia ja kauniiseen perusasentoon palauttaen! Mamman mussukka on oppinut noudon! <3