Tältä näyttää Ässän seuraaminen tänään. (tai no, eilen)

Tokokoiraa siis kaivetaan hiljalleen naftaliinista, seuraaminen on hyvää polvijumppaakin, kun siinä Ässä ottaa automaattisesti painoa takaosalle. Ja nythän myö sitten ruvetaan taas tokoa treenailemaan pikkuhiljaa ihan tavoitteellisesti, kun agility jää.

Oon miettinyt, että jos Ässä kevääseen mennessä olis ontumaton (ja lääkitsemätön) niin vois alkaa harkita vaikka kokeisiin menoa kesällä / sykysyllä. Muut liikkeet pitäis olla ihan hallinnassa pienellä muistuttelulla, paitsi tunnari. Ja eihän sitä tiedä, vaikka sekin olis hautunut tässä tauon aikana! :D Hurjasti en vielä oo uskaltanut ottaa esim. luoksetuloa tai ruutua, kun niissä Ässä innostuu niin kauheesti ja alkaa säntäillä. Mut seuraamista, kaukoja ja jättöjä on tehty nyt jo jonkun verran. Ja hyvältähän tuo seuraaminen näyttää. Vasemmalle käännökset on vielä vähän huonoja, mutta luulen että se johtuu oikean polven vajaakunnosta. Askelsiirtymiä vasemmalle mun pitää näköjään miettiä tarkkaan, etten ite käännä rintamasuuntaa vasemmalle... Pitänee harjoitella askelkuvioita peilin edessä! :D

Noniin - kommantoikaas kamut ja koittakaa nostattaa mun tokoiluinnostusta, että mua lakkais harmittamasta loistavan agilitykoiran menetys!