Tänään treenattiin Ässän kanssa tokoa piiiitkästä aikaa. Himoa treenailuun on kyllä ollut, mutta ei aikaa.

Tai no, heti valehtelin vähän. Treenattiinhan me pikkuisen eilenkin, kun olin pitämässä tokoharkkoja, niin sai Ässä siinä osansa. Paikallaoloa maaten ja istuen sekä seuraamisen käännöksiä + pikkuisen peruutusta ja vielä pari luoksetuloa pysäytyksellä / maahanmenolla ja ilman. Koira toimi loistavasti ja oli kovin kovin innokas! :)

Mutta siis tänään. Menin tuohon pihalle ja ajattelin tarttua viimein härkää sarvista eli palata sen tunnarin pariin. Jotenkin se on minusta vastenmielinen liike opettaa, enkä oikein tajua miksi, kun Ässä tuntuu siitä tykkäävän kuitenkin. Ehkä sitten siksi, etten oikein vieläkään älyä että mitä siinä pitäisi sitten tehdä kun kaikki ei mene suunnitelman mukaan... Nyt tein kuitenkin näin:

1. Noudatin ensin omaa muutaman kerran pihan pusikoista (joutui etsimään)
2. Meni vähän hermot kun alkoi taas se iänikuinen kapulan silppuaminen ja jäystäminen, vaikka pitämistä on harjoiteltu ja naksuteltu iät ja ajat ja koira tietää.
-> Päätin ottaa pienen riskin ja otin kuonosta kiinni niin, ettei saanut kaluttua vaikka yritti. Ässä yritti toki heittää draamavaihteen päälle ja vinkui vähän, mutta pidin silti kiinni ja kehuin + paijailin heti kun hetkenkin oli yrittämättä pureskella kapulaa. Kerran se onnistui silti sylkäisemään palikan suustaan, sanoin "hyi" ja palikka takas hampaiden väliin ja kuonosta taas kiinni. Aika pian Ässä sitten luovuttikin, ja piteli kapulaa ihan liikkumatta, jolloin megaisot makkarasiivut kalikan tilalle ja kovasti kehuja. Riskinotto kannatti tällä kertaa, loppui nimittäin se tunnarikapulan jäytäminen siihen paikkaa! :)
3. Palasimme varsinaiseen harjoitukseen... Laitoin kaksi väärää ja oikean pitkään nurmikkoon koiran nähten ja pyysin etsimään oikean -> Koira säntää palikoille ja alkaa nostella kaikkia vuorotellen suuhun haistelematta yhtään. Uusi riski ja tiukka "EI" + uusi etsimiskäsky. Nyt toi oikean.
4. Päätin vähän vielä johdatella siihen etsimiseen, jätin väärät näkyviin ja piilotin oikean niiden lähelle pusikkoon. Nyt koira etsi hienosti nenäänsä käyttäen eikä vilkaissutkaan vääriä, kehuin kovasti etsimistä. Löysi ja toi oman. Tätä toistin muutaman kerran niin, että piilo oli koko ajan lähempänä vääriä.
5. Uudelleen oma väärien joukkoon, mutta niin että on edelleen enemmän piilossa kuin muut (onneks olen laiska leikkaamaan nurmikkoa... ;) saa hyvin piiloon tunnarikapulat!). Lähetys mahdollisimman läheltä ja koira tekee hienosti nenätyötä ja tuo taas oikean! :) Muutama toisto ja taas alkaa häsläys ja kaikkien nostelu, uusi tiukka "EI" ja koira alkaa taas keskittyä! Jes!
6. Otin viisi uutta hajutonta kapulaa ja niiden joukkoon oma (sellainen mihin koira ei ollut vielä koskenut), lähetys ihan läheltä ja koira nuuski jokaisen ja poimi sitten oman!! Jihuu! Paljon Wilhelmiä palkaksi. Kylläpä olin tyytyväinen. Josko tämä tästä. Pitää vaan malttaa piilottaa tuota omaa ja pidentää matkaa tosi hitaasti.

Lisäksi treenasimme tänään kentällä ruutua, jonka Ässä muisti hienosti vaikka ei olla toukokuun jälkeen tehtykään. Vauhdilla meni ruutun, pysähtyi käskystä (tai ainakin kolmannesta... ;) tai siis heti parin askelen jälkeen) ja meni maahankin. Seuraamaan tuloa pitää vielä vahvistaa, tahtoo edelleen tulla välillä oikealle, jossa kylläkin tekee tosi kaunista seuraamista! :D Suurin ongelma ruudussa tuntuu tällä hetkellä olevan saada koira odottamaan lupaa lähteä ruutuun, se kun haluaisi sännätä sinne aina heti kun saa moisen näköpiiriinsä! *heh*