Perjantai-iltana pakkauduttiin autoon ja suunnattiin kohti Kouvolaa ja agimöllejä. Mukana siis Johannan ja Ässän (sekä itseni) lisäksi myös Jonna ja Zorro. Heille muuten onnittelut upeasta kakkossijoituksesta!! :)

Sää oli mielettömän lämmin ja kesäinen, mutta se ei kyllä Ässää hyydyttänyt yhtään... Toista tuntia autossa odotellut formula kävi pikkusen kierroksilla lähdössä. ;) Ja pitihän sen tietenkin sitten kokeilla, että mitenkäs niuho se uusi kippari onkaan... "Saakos vähän nousta ylös lähdössä? Ai saa... No saakos nousta enemmän? Kappas... saa! :D Voin siis pikkusen ottaa varaslähtöä eikös juu?" Ja siitähän se riemu sitten repesikin ja Ässä suoritti osittain melko vapaavalintaisen radan. ;) Mutta kivaa oli koiralla ainakin. Kipparilla meni hieman hermot loppuradasta tottelemattomaan kilpuriinsa, mutta maaliin tultiin kuitenkin sovussa ja yhteisymmärryksessä. Tuloksena kylläkin hyl. Mutta oli siellä paljon hyvääkin, mm. pujottelu sujui upeasti ja sekä Aan että puomin kontaktit tuli otettua. Ja saipahan Johanna harjoitella haltuunottoja oikein urakalla!

Ässä rellestää

Rata oli kyllä oikeasti Ässälle haastava ja kaikenkaikkiaan möllikisaradaksi aika mutkikas IMO. Muutenkin jäi vähän kummallinen maku möllikisoista. Järjestelyt mättivät, kukaan ei ollut huutelemassa valmistautuvia koirakoita, joten kilpailijat eivät tienneet milloin oma vuoro mahtaa olla, välillä odoteltiin pitkäänkin seuraavaa lähtijää jne... Väkeä kyllä näytti kentällä seisoskelevan "töissä" mutta toiminta ei kauheen tehokasta kyllä ollut. Lisäksi tuomari oli kieltänyt "harjoittelun" radalla, eli esim. kontakteille ei olisi saanut palauttaa koiran karattua. Mikähän pointti tälläkin sitten mahtoi olla?? Mä oon aina mieltänyt möllikisat nimenomaan kilpailunomaisen harjoittelun mahdollisuudeksi! Seuraavan kerran kyllä mietitään kahteen kertaan, että lähdetäänkö Kouvolaan mölleilemään ollenkaan. Harmi.

Ja sitten niitä kesäharmeja. Kesä on ihanaa kun on lämmintä ja voi uida ja oleilla pihalla ja kaikkea. Mutta ne hyttyset ja muut pöriläät!

Ensin toissailtana avoimesta ikkunanraosta eksyi makuuhuoneeseen maailman suurin kimalainen. Se oli oikeasti valtava. Ja pörinä sen mukainen. Otus oli jotenkin sekaisin tai muutenvaan ei kovin lahjakas lentäjä, ja pimeässä makuuhuoneessa joutui jotenkin patterin väliin. Siellä se sitten pörisi ja surisi, eikä päässyt pois. Ässän peti on ihan patterin vieressä ja hetken epäluuloisena pörisevää patteri kuunneltuaan, luikki koiraparka Timon työhuoneeseen pakoon ja ilmeisesti kertomaan iskälle, et äiskäkin on ehkä vaarassa. ;) Tuon tapahtuman jälkeen Ässä ei uskaltautunut koko makuuhuoneeseen ennenkuin aamulla ja vasta seuraavana aamuna takaisin omalle pedilleen...
(Pöriläs saatiin vaiherikkaan metsästyksen jälkeen pyydystettyä pyyhkeen sisään ja onnellisesti ikkunasta takaisin pihalle)

Ja sitten... Hyttyset. Ässä on ilmeisen herkullinen hyttysten mielestä ja joka kevät se joutuu armottoman kuppauksen kohteeksi. Nyt se on ressukka taas niin täynnä patteja, että yksi yö meni jo koko perheellä valvomisen puolelle, kun koira tuskissaan ramppasi ympäriinsä, vaihtoi nukkumapaikkaa, nousi ylös, kävi maate, nousi ylös, rapsutti, nuoli, ravasi toiseen huoneeseen, ravasi takaisin, rapsutti, rapsutti, rapsutti... Sääliksi kävi, kunnes aamuyöstä meni sitten jo hermokin, kun kukaan ei saanut nukuttua. Mutta sano nyt koiralle, että älä raavi - se vaan pahentaa tilannetta! Patteja oli niin paljon ja osa niin suuria, että pakkohan niitä sitten oli alkaa hoitaa kortisonivoiteella, kun koira oli jo osan ehtinyt raapia / nuolla verille ja alkoivat uhkaavasti tulehtua. Nyt tilanne on jo parempi, toivottavasti tuo taas tottuu edes vähän noihin inhoihin kuppareihin...