Jotkut koirat tuntevat vastustamatonta vetoa ihmisen ulosteisiin. Olen aina ollut valtavan onnellinen siitä, ettei Ässä kuulu näihin yksilöihin.

Ok, se kyllä popsii kuivia jäniksenpapanoita ja tuoreita hevosenkakkaroita hyvällä halulla. Ei nyt ihan vastaa omaa käsitystäni gourmeeateriasta, mutta menköön. Ei ällötystä.

Toki se nuolee ihania tyttöpissoja kuola suupielestä valuen, mutta pojat on poikia. Vain lievää ällötystä.

Tiedän, että koiraemot syövät pikkupentujen kakat ja pitävät näin pesän siistinä. Hieman karua, mutta jotenkinhan sitä kai on siivottava vaikkei moppia omistakaan...

Mutta hei - eilen tuli yökötysraja vastaan!

Ronja 1vee nautti kesästä pihallamme eevan asussa. Ja kakkasi terassille. Lähdin sitten sisälle muksun pyllyä pesemään ja tämän jälkeen ulos korjatakseni kakan pois. Vaan kakkapa oli kadonnut! Paikalla oli vain Ässä, joka heilutti minulle häntää hyvin itsetyytyväisen näköisenä. "Kato äippä, mä jo siivosin!" Eh... no kiitos kiitos, älä ainakaan mua tule pussailemaan lähiaikoina... (Ja tähän semmoinen yrjöävä vihreänaamainen hymiö perään...)