Mulla on ollu kuulkaa kamut melkoista hÄssäkkää tää elo taas. Se ei tiettykään oo mun syy, vaan ton mun ihmislauman, joka järjestää koko aika jotain ihme juttuja. Ei saa niinku rauhassa vaan elellä. Hö.

No enstekski alko olee ihan tämmöstä kotona:

Pakkaattehan minutkin mukaan pakkaattehan??

Sitten mentiin johonki ihan vieraaseen mestaan. Mä olin ihan et mennään jooko jo kotiin, mut ei siinä auttanu, kaikki meidän huonekalutki oli siellä, joten mä sit vaan yritin auttaa noita ihmisiä järjestelee ne oikein...

Mun tarttee vähän neuvoo tota iskää näissä elektroniikka-asioissa...

Kylähän mä nyt oon jo kotiutunu tänne uuteen paikkaan. Kivaahan täällä on, ovesta pääsee suoraan pihalle ja metsään eikä vaan johonkin typerään rappukäytävään! Vähäks siistiä. Me ollaan lenkkeilty äipän kanssa ihan hurjasti ja joka päivä meillä on joku uus lenkki. Ne lenkit on ollu välil ihan tosimegapiiiitkiä, mut sehän sopii meikäpojalle (mä pikkasen epäilen, ettei äippä aina oo ihan tienny missä me ollaan, mut mitäpä siitä, saanpahan pidemmän lenkin!).

Tänään meille sit pukkas vieraita (tai tuttuja ne tietty oli) ja niillä oli mukana tämmönen:

Ai kauheeta, mä katsoin parhaaks vähän murrata sille ensteks, ku se oli tosi epäilyttävä. Ja sitte noi hullut anto sille MUN pallon.

Mä olin tosi loukkis, joten pitihän se pallo koittaa pelastaa...

Kai se sit oli ihan vaaraton. Mä katsoin kuitenki parhaaksi pysytellä mahdollisimman lähellä sitä, kenellä toi otus oli sylissä. Ihan vaan siltä varalta, et sattuu jotain missä mun suojelua tarvitaan. Niinku. (Tai sitten sängynalus ei vaan enää tuntunut niin turvalliselle paikalle kun siellä joutuu olemaan ihan _yksin_ ja se vauva oli kuitenkin jo _lattialla_ eli siis melko lähellä... toim. huom.)

Lisäks mä olen myös pöllyttänyt siiriä peltolenkeillä, heittänyt talviturkin uimalla ojassa, oleillut tallilla ja vokotellut tyttöjä. Mut niistä tulee kuulemma kuvia myöhemmin. Ainaski peltolenkistä.

Ainii, ja sit mä kävin kans tohtorisedällä. Tai oikeesti se kyl yllätyshyökkäs mun kimppuun tallilla, ku mä vaan niinku olin ihan pahaa-aavistamattomana sielä hengailees. Ni se otti musta verta (se oli kauheeta, luulin et loppu tuli) ja sit soitti myöhemmin äipälle ja mun kilppari on kuulemma ihan ok. Emmä kyl taas tajuu mitään, ei meillä mitään kilpikonnia oo?? Mulla on vaan semmonen rapulelu ja sit semmonen korppikotka. Ja Onninalle. No, ei noitten ihmisten horinoista yleensäkään tajuu mitään, joten se siitä. Heippa taas fanit, laitelkaahan terkkuja mulleki päin taas! :)