Kuluneen viikon agiharjoituksissa saikin sitten tämä tyttö juosta ihan tosissaan. Oli nimittäin tehtävänä valssauksia ja haltuunottoja. Mähän en yleensä valssaa, kun en kerkeä + ei juurikaan tarvitse, kun Ässä kestää hyvin leikkaukset takaa ja edestä ja menee aika kivasti kauempaa ohjattuna. Mutta pitäähän niitä vaikeitakin asioita välillä harjoitella eiks joo...?!

Valssit nyt vielä sujuivat kun oikein pingoin minkä jaloistani pääsin - ehdin jopa yllättävän hyvin ottamaan koiraa vastaan, milloin vaan muistin lähteä heti liikkeelle enkä jäädä haavelemaan esim. lähetettyäni koiran putkeen... Mutta ne haltuun otot sitten... voi HUOKAUS! Harjoiteltu on "nyrkkiin" tulemista ja Ässä tuleekin aika kivasti. Siis kotona. Tai radan vieressä. Mutta ei kesken radan, jos nokan edessä on joku este... Ohjaajamme kommentti oli lähinnä jotain sen suuntaista kun "No menihän se oikeat esteet mutta ei siellä oikein sitä haltuun ottoa ollut..." Niinpä. Eipä auta kun vaan lisää lisää ja lisää harjoitella tuota nyrkkiin tulemista... Makupaloilla olen sitä tehnyt tähän asti, mutta tunnetustihan makupalat ei oikein voita esteiden vetovoimaa. Olisi ehkä kokeilemisen arvoista yrittää nykäistä patukka esiin välillä kesken radan kun koira tulee pyynnöstä edes kohti minua.

Tässä vielä valssiharjoittelumme, jossa siis viivalla tällä kertaa ohjaajan tarkoitettu reitti, neljällä valssauksella (ne on noita silmukoita ja vinkuroita 2- ja 6- esteiden sekä putkien jälkeen...)

Treenien lopuksi harjoittelimme vielä keppejä (takeltelee, kun minun pitäisi vähentää pikkuhiljaa kädellä ja äänellä käskytystä, mutta heti kun yritän, koira lakkaa pujottelemasta ja mä menen sekaisin rytmistä... Ässän mielestä pujottelu on yhteisesti suoritettava este, jossa mun kuuluu tehdä oma osuuteni.) sekä puomia. Ässä meni puomin itsenäisesti, rauhallisesti, molemmat kontaktit huolellisesti ottaen!! :o Mä olin tosi hämmentynyt. On silläkin hetkensä! :D