Sunnuntaina oltiin taas Tarjan tiukassa tokotreenissä. Ja eihän sieltä pelkkiä päänsilityksiä tullut...

Positiiviset eka: Meidän kaukoissa ei ole kuulemma mitään valittamista, vaihdot on tosi hyvät ja koira "ajattelee taaksepäin". Nyt vaan matkaa lisää. :) Ja sit pitää muistaa tehdä vaihtelevia sarjoja, palkka aina eri kohdissa ja vaihdella liikkeiden / vaihtojen kestoa eli siis kuinka nopeasti tai hitaasti tulee uusi käsky.

No sitten se murheenkryyni eli aina ja ikuisesti seuraaminen... Huoh. Eli siis meidän seuraaminen on TAAS kerran ihan hajalla. Ässä pitää kontaktia silloin kun sitä huvittaa ja edistää lähes koko ajan. Ja lisäksi mä en taas osaa kävellä suoraan, vaan ihme kenossa tuijotan koiraa koko ajan, ihan kun saisin sen pakotettua tuijotuksen voimalla pitämään sen kontaktin. Perusasennossa kontakti on hyvä, samoin lähtö onnistutaan yleensä suorittamaan ihan kivasti, mut 3-4 askeleen kohdalla putoaa kontakti pois ja koira seuraamisen sijaan vaan seurailee... :-/
Lääkkeeksi paljon lyhyitä seuraamisia, joissa panostetaan kontaktista palkkaamiseen ja eriyisesti noihin 3-4 askeleiden kohtaan. Ja mä en saa tuijottaa. Lisäksi yritetään opetella tekemään perusasento vähän taaemmas, vaikka vähän epäilenkin, että se on toivoton homma... Niin varma on Ässällä tuo paikka (joka siis on aavistuksen liian edessä).

Tänään sitten vähän harjoiteltiin, aluksi lenkillä noita liikkeellelähtöjä ja parin-kolmen askelen seuraamisia, palkkasin hyvästä kontaktista ja oikeasta paikasta heittämällä lelun taakse. Toimi ihan kivasti. :) Sitten illemmalla vielä sisällä naksuttimen kanssa otettiin kontaktia ja perusasentoa. Ässä oli kovin innoissaan, ja kontaktijutut teki tosi hyvin (askeleita sinne tänne, käännöksiä paikalla, lyhyitä pätkiä eteen ja taakse...). Mutta tuo perusasennon korjaaminen aiheutti suurta ahdistusta. Koira napottaa paikallaan kuin liimattuna eikä siirry, ei milliäkään taaemma. Tuijottaa vaan mua ahdistuneena et "tässä mä oon sivulla niinkun on opetettu". Ihan alkeismenetelmällä eli lihapullalla takakautta "vetämällä" sain sen välillä (säkällä) jäämään taaemmas, josta se sitten yritti jotenkin venyttäytyä totuttuun paikkaan... No, katsotaan jos se tosta lähtis, vähän kyllä tuntuu, että liekö vaivan arvoista kuitenkaan, kun Ässän nykyinenkään paikka ei varsinaisesti ole liian edessä, sen verran vaan, että kun se muutenkin edistää, niin jos se olis alunperin taaempana, ei edistäminen tulis ehkä niin voimakkaasti esiin etenkään askelsiirtymissä...

Ryhtiliike siis jatkukoon - myös harjoittelumäärien suhteen olen nyt luvannut tehdä parannuksen uuden vuoden ja kevään kunniaksi! :)