Kehtaisko tuota aloittaa ihan samalla tavalla kun edellisen postauksen. No, kait se on tehtävä niinkuin anonyymi kommentissaan vinkkasi. ;)

Kuukausi vierähtänyt viime päivityksestä. Ja kun nyt on alkanut sieltä täältä kuulua kyselyitä, että mitäs Ässälle kuuluu kun ei blogi päivity (lausutaan hieman vihjailevalla äänensävyllä) niin kerrotaanpa sitten.

Ässälle kuuluu hyvää. Ässä on lomalla ja viettää lokoisaa sohvasamppionin eloa. :)

Tai no, ei Ässä nyt enää ihan kokonaan lomalla ole. Tokoilua tehdään lenkkien lomassa ja nyt aktivoiduin oikein niin paljon, että ostin jopa lihapullia ja tänään treenattiin hetkinen ihan oikeesti oikein kentällä. Lomailu on tehnyt hyvää sekä mun motivaatiolle ja maltille että koiran pääkopalle. Se on reppana liikuttavan innostunut. Ei tiedä miten päin olisi ja heittää volttia riemusta pelkästään kun sanoo sivulle... :D Saatikka jos on jotain palkkaakin vielä luvassa! xD Siitä on jatkettu mihin keväällä jäätiin. Eli seuraamista hiotaan lähemmäs ja oikeaan kohtaan, palkka tulee aina kun koiran lapa osuu mua jalkaan. Ihan pienin askelin edetään liikkeellelähdöstä muutamaan metriin vain. Myös perusasentoa hiulataan edelleen, sen Ässä kyllä tekeekin jo melko hyvin oikeaan kohtaan (eli taaemma kuin ennen). Mitään ei ole koiralta unohtunut, joten hyvillä mielin kyllä pidetään taukoa toistekin! Jotkut asiat ovat suorastaan parantuneet, kuten luoksetulon pysäytys. Hauduttelu on tehnyt terää!
Pikkutokoilujen lisäksi Ässä on päässyt pari kertaa agikentälle tekemään jotain ihan pientä. Eli kun olen itse ollut pitämässä treenejä, olen sitten lopuksi tehnyt Ässän kanssa jotain helppoa ja kivaa - ILON KAUTTA edelleen! :) Me on siis vaan rallateltu menemään pitkiä hyppysuoria, putkeen lähetyksiä, pujotteluja eri puolilta ja eri suunnista jne. Semmosta vaan kivaa ja rentoa mistä pääsen palkkaamaan ja kehumaan ja pitämään hauskaa koiran kanssa. Eikä murrailua ole ollut. :)

Eikä Ässä muutenkaan ole mitenkään heitteillä ollut (epäilijöille tiedoksi) vaikka minä en sen kanssa kauheasti olekaan harrastanut. Timo on lenkkeillyt ahkerasti sen kanssa, niillä on ihan omat miesten jutut kun häärivät pitkin Metsäkulman metsiä. Ja välillä Ässä on päässyt tietenkin Siirin kanssa treffeille rällästämään.

Lisäksi Ässä on ollut mm. meidän oman seuran Match Showssa mukana. Tosin vain hengailemassa. Se olis päässyt osallistumaan Johannan kanssa, mutta isoihin koiriin tuli tasaparit, joten Ässää ei "tarvittu". ;) Mätsärissä ilmeni vielä pientä jäykistelyä ja murrailua jos Ässä oli liian lähellä mua. Muuten tyyppi oli kyllä vilinässä ihan rentoutuneesti. :) Eli kyllä tämä tästä - vielä me palataan takaisin harrastamaankin! Sitten kaivan mun sohvasamppioonin naftaliinista ja siitä kuoriutuu taas todellinen harrastuskoira. :)

Tässä vielä synkän ja sateisen syksyn piristykseksi annos kesää. Kuva joka olit tarkoitus laittaa blogiin jo paljon aikaisemmin, mutta unohtui. Kuvassa siis lapsikammoinen (?) koirani... Kuvan on ottanut Sanna, jonka tytär Emilia kuvassa esiintyy.