Ässällä on selkä selvästi kipeä, joten aika varovaisesti on treenailtu. Vaikka äijähän ei itse millään tavalla tunnu selkävaivoistaan välittävän, kun vauhtiin pääsee, mutta tuskin se nyt hyvää kuitenkaan tekee revitellä... Eikä se oikein ihan normaaliraivolla esim. patukkaa retuutakkaan, vaikka muuten ei kauheasti vauhdissa huomaa eroa tavalliseen. :(

Tänään kuitenkin otettiin seuraamista, lähinnä perusasentoja kun ne kokeessa mättivät. Mut mä luulen, että tuo selkävaivakin saa Ässän vähän huolimattomaksi niissä, se kun yleensä tekee askelsiirtymät kauhean hyvin. Nyt naminkin kanssa tahtoi vähän lintsata pyllyn siirtelyä koko ajan. Ei siis tehty paljoa, sitten lähinnä kontaktia ja oikeaa seuraamispaikkaa palkkasin eri kävelyvauhdeissa. Seuraaminen on kyllä ainakin omasta mielestäni parantunut huomattavasti keväästä, nyt kun olen siihen ihan panostanut. Nyt pitäis vielä saada sama esitettyä kehässä, kun lihapullat on piilossa... ;)

Luoksetulon pysäytystä kokeilin nyt kosketusalustatekniikan sovelluksella... Kun mietin että tuo koko kosketusalusta-ruljanssi kuulostaa liian aikaavievälle ja vaivalloiselle (opeta koira koskettamaan alustaa, opeta koira juoksemaan alustan luo koskettamaan sitä, liitä kosketukseen sana, häivytä alusta...) niin sitä tuossa männäviikolla pähkäillessäni hokasin: Meillähän on ruutu opetettu periaatteessa ihan samalla meiningillä, mutta kosketusalustan tilalla oli lelu. Miksipä se ei siis toimisi tässäkin?? Etenkin kun Ässä on niin hulluna ruutuunkin, eli taktiikka oli sen mielestä selvästi vieläpä tosi KIVAA! Eli käytetään härskisti hyväksi niitä merkkitörppöjä ja opetetaan juoksemaan törpön viereen ja pysähtymään ja sit käsketään vaan silmänlumeeksi. ;) Ja juostava on täysillä kiitos, niinkun ruutuunkin. Ei muuta kun törpöt jonoon ja koira maahan ekan törpön luokse. Näyttävästi vein patukan keskimmäsen törpön viereen (n. kahden metrin päähän sivusuunnassa törpöltä) ja kävelin itse kolmannelle. Kutsu ja patukan kohdalla "SEISO" ja kas! Koira pysähtyi kuin seinään (tai no ainakin melkein) ja jopa ilman käsimerkkiapua! :D Kehut + vapautus patukalle ja juoksin leikkimään sinne alkuperäiseen kohtaan. Siitä sitten palkkauksen jälkeen jätin vielä seisomaan, kehuin, ja menin kutsumaan luokse + uusi patukkaleikki. Muutama toisto, eikä koira alkanut jarrutella omineen, vaan tuli ihan hyvällä reippaalla laukalla patukalle asti. Ei se nyt täysiä tullut, mutta ei musta välttämättä tarvikaan, jos sillä sitten saadaan se pysähdys jollain lailla onnistumaan. Kunhan laukalla pysyy edes. Näillä mennään nyt sitten, katsotaan kuin meidän käy! :) Uutta motivaatiota kuitenkin tullut nyt tuonkin liikkeen harjoitteluun, kun toooosi pitkien pähkäilyjen jälkeen olen keksinyt jopa kaksi potentiaalisesti toimivaa taktiikkaa! :)

Lisäksi Ässä oli tänään meidän seuran agilityn alkeiskurssilaisten päättäjäismöllikisoissa. Tai siis eihän se toki kisassa ollut mukana, mutta katsomassa kuitenkin. Ja koska (Timon mielestä) olisi ollut julmaa viedä se vain katsomaan, sai se sitten lopuksi mennä puomia ja vähäsen minihyppyjä, mut siis lähinnä kontaktitreeniä että vauhdilla tullaan ja silti pitää maahan malttaa. Aika hyvin malttoikin, vain ylösmenokontakti jäi vissiin kerran ottamatta.... Kontaktipalkkana juustoa, leipäjuustoa, nakkeja ja lihapullia - oikein kunnon herkkumix toissapäiväisten grillikemujen jämistä! :D