Mä oon kuulkaas joutunu kauheen rankkoihin ja tärkeisiin vahtitehtäviin. Siks mä en oo ehtiny kauheesti teille rakkaat fanit kirjoitella... Toi meidän lauman nuorin jäsen ku pääsee nykyään jo niin kovaa vauhtia, ettei noista kaksjalkasista oikein enää oo sitä vahtimaan. Se pääsee alvariinsa niiltä karkuun ja möyrii pihalla asti ja ties missä! Voitteks te kuvitella?!? Meikäpoika sit päivystää koko ajan, käyn aina kattoo et mitä se mönkiäinen puuhaa ja meen sit kertoo äipälle ja koitan aina kattoo sitä sillee merkitsevästi, et huolehtis jälkikasvustaan vähän tarkemmin... Esim. tänäänki naapurin koirat oli ihan meidän aidan takana ja mä jouduin koko aika pitää vahtii siinä välissä ja paimentaa sitä pikkuotusta, ettei se olis kontannu suoraan sinne surman suuhun. Nih. Et miettikää vaan, miten rankkaa mulla on!

Viime viikonloppuna mä jouduin vielä matkustaa Turkuun asti pitää vahtia. Ku eihän toi äippä pärjää tossa lastenhoidossa ilman mun ansiokasta apua. Siellä Turussa on sit vielä se mummo ja pappakin, mitä pitää myös vahtia. Mummo etenki tarvii kovasti aina apua, sillä on aina kauheita ongelmia, et mihin se loppusijoittais kaikkia lihapullia ja nakkeja sun muita. Onneks meikä on aina valmis auttamaan! Turussa oli kevät pidemmällä ku täällä meillä:

On mun kyl myönnettävä, et on siitä minimaalisesta kiusankappaleesta nykyään jo jotain iloakin. Se on oppinu heittämään palloa (ja kaikkea muutakin, sen lähellä tarttee olla varovainen jos sillä on esim. palikoita käden ulottuvilla...) joten sen kanssa voi nykyään vaikka vähän leikkiäkin. Ja sit se on aika huono pitämään huolta omista eväistään, joten mä pääsen aika usein korjailemaan sen herkkuja parempiin suihin. Äiskä kyl vähän suuttuu, jos liian innokkasti harrastan mun servi systems - palvelua, enkä malta odottaa, et Ronja pudottaa ne eväät ensin... Tässä kuvassa me leikitään sen kans kepillä:

Et on se ihan kivakin välillä, toi "pikkusisko".

t. Sohvasamppiooni Ässä alias "Ättä"

Jalkauutisia sen verran, että Ässä ei juurikaan enää onnu. Aavistuksen lyhyempää askelta se ottaa edelleen toisella takatassulla, mutta eipähän enää kinkkaa kolmella jalalla... Mutta eihän tämä tietenkään näin helppoa edelleenkään ole - nyt uutena "vaivana" on tullut polven naksuminen! Leikatusta polvesta siis kuuluu *klak* *klak* *klak* *klak* *klak* Ässän liikkumisen tahdissa. Se siis naksahtaa joka ikisellä askeleella... Toivottavasti kyseessä ei ole oire mistään vakavammasta! Eläinlääkäriä yritän saada taas langan päähän...

Vappuaattona käytiin Saagalandian väen kanssa uimareissulla Hyvinkäällä. Siellä ainakin uimaohjaaja sanoi, että Ässä käyttää molempia takajalkoja aivan tasaisesti ja yhtä paljon ja ui todella hyvällä tekniikalla ja voimakkailla potkuilla. :) Eli tuskin se nyt ihan sökönä se naksuvakaan polvi voi olla?!? Ja kyllä Ässällä olikin ratkiriemukasta! Muutamia kuvia ja juttua Jaanan blogissa, tänne raporttia vähän myöhemmin myös. 

Puolessa välissä toukokuuta Ässällä on taas hieronta, toukokuun lopulla uusi uimalakeikka. Muuten hengaillaan kotosalla ja pidennellään lenkkejä hiljalleen varovasti...