Tänään treenailtiin Ässän kanssa ruutua, seuraamista sekä tunnistusnoutoa.

Aluksi jätin koiran kentän laidalle ja rakentelin ruudun keskelle kenttää. Keskelle jätin jo HK-siivun valmiiksi odottamaan. Kun hain Ässän se oli jo niin intoa täynnä, että tuskin malttoi pysyä pöksyissään, hyppi ja pommppi ja haukahteli onnessaan. En ehtinyt kuin laskea sen irti, kun se pinkaisi täyttä vauhtia kohti ruutua! Mitäpä siinä muuta kuin huutelin käskyn "ruutu" perään ja sitten napakka "seiso" namille ja isot kehut. Ässä yritti kyllä lähteä vaeltamaan nuuskutellen ympäri ruutua, josko makkaraa olis ollut lisää, mutta "EI" ja "SEISO" pysäyttivät sen josta taas kehut. Toinen makkara vielä kädestä keskellä ruutua jonka jälkeen hurja revittelypalkka patukalla. Lähdimme ruudusta ja olin heittävinäni namin ruutuun. Uusi lähetys hieman lähempää, ruudussa siis ei palkkaa tällä kertaa. Ässä juoksi ruutuun hurjaa vauhtia, pysähtyi käskystä mutta alkoi taas nuuskia. Uusi "EI" jonka jälkeen seisoi kuin patsas -> hurjat kehut, makkaraa keskeltä ruutua ja patukkarevittelyt. Nyt jätin patukan ruutuun ja menimme oikein kauas, josta vauhtilähetys ruutuun, Ässä seisahtui hienosti, jopa vähän käskyä ennakoiden ihan keskelle odottamaan leikkituokiota! :)

Sitten otimme seuraamista. Edellisellä kurssikerralla kotiläksyksi tuli rauhallisia suoria seuraamisia ja pysähdyksiä remmissä, jotta saadaan edistäminen kuriin. Tätä siis tehtiin ja kohtalaisen hyvinhän se meni. Pitäisi vaan osata palkata useammin ja täsmällisemmin. Sitten remmi pois ja lisää seuraamista, aika kivasti sekin. Heti kun vauhti kiihtyy, tahtoo myös koira lähteä edelle. Mutta paljon on jo kehitystä nähtävissä! Perusasennoissa saa olla tarkkana kyllä ettei mene liian edelle.

Tunnarikapulaa piilottelin ensin ruohikkoon ja puskiin paikkaa vaihdellen, Ässä sai sitten etsiä. Ja se etsikin hienosti, mutta kun se puukalikka on niin kiva, ettei sitä haluttaisi mulle tuoda. Se olis kiva pistää pilkkeeksi... Tein sitten niin, että heti kun koiralla oli kalikka hampaissa, lähdinkin juoksemaan karkuun ja kun se sai minut kiinni se sai vaihtaa kapulan makkaraan. Ässä hoksasi homman juonen pian eikä minun sitten enää tarvinnutkaan juosta karkuun, vaan koira toi palikan kiireen vilkkaa. Se innostui leikistä jopa niin, että kun tulimme pois pusikosta takaisin kentälle hakemaan hajuttomia kapuloita seuraavaan harjoitukseen, karkasi Ässä takaisin puskaan etsimään lisää niitä kalikoita, joita voi vaihtaa makkaraan! :D

Seuraavaksi siis jatkoin samaa harjoitusta, mutta niin, että hajuttomat kalikat olivat lähettyvillä näkyvissä ja oma palikka edelleen piilossa. Ässä etsi oman, toi sen minulle ja makkaran saatuaan yritti lähteä noutamaan muita palikoita parilla ekalla kerralla. Pian se kuitenkin jätti ne täysin huomiotta, kun aina kielsin lähtemästä uusille noutoreissuille. Nyt on ihan positiivinen mieli tuohon tunnariinkin, vaikka se vähän aikaa sitten tuntuikin vähän epätoivoiselle. Josko se tästä, kun maltetaan jatkaa näitä harjoituksia tarpeeksi pitkään ja siirrytään pikku hiljaa lähemmäs häiriöpalikoita.

Lopuksi teimme vielä muutaman ruutuunmenon eri suunnasta kuin alussa. Ensimmäistä kertaa Ässä tuntui kiinnittävän katseensa ruutuun, kun kysyin siltä lähtöpaikalla "missä ruutu". Kehuin kovasti ja lähetin matkaan - ja sinnehän se säntäsi, keskelle ruutua täyttä vauhtia, kääntyi ympäri ja pysähtyi seisomaan!! Kylläpä olin ylpeä koirastani! Vielä lopuksi toinen ruutuunlähetys niin, että palkka odotti ruudussa.

Hyvä mieli jäi sekä minulle että koiralle tästä treenistä!

Lähipäivinä agilitykuulumisia sekä uusia kuvia Ässän pennuista. <3