Vietimme juhannuksen agilityn merkeissä Piikkiössä, Tsaun järjestämissä kaksipäiväisissä agikisoissa. Kisapaikkana oli upea Tuorlan kartano ja maaseutuoppilaitos nurmikenttineen, uimalampineen ja lampaineen. Todellisissa maaseututunnelmissa siis kisailimme. Ja kylläpä olikin kiva päästä ekaa kertaa juoksemaan nurmikentälle! Ässäkin nautti selvästi vauhdista ja mukavasta pohjasta. :)

Valtavaa menestystä ei tullut, mutta sitäkin mukavampi agilityhenkinen juhannus tuli vietettyä. Majapaikkana ja tukikohtana pääsimme pitämään äidin taloa, he kun olivat itse juhannusreissussa. Tuorlaan oli matkaa ehkä n. 500 metriä, joten kisapaikka oli kävelymatkan päässä! Paremmin ei enää olisi voinut juuri olla kun vielä aurinkokin paistoi. Enää ne tulokset jäivät siis puuttumaan... ;)

Ensimmäiseksi starttasimme perjantaiaamuna Markku Vuorisen agilityradalle, joka näytti tältä:

Melkoista rallisuoraa edestakaisin nurmikenttää. Näennäisen helppo, mutta lopulta nollia tuli neljästäkymmenestä vain neljälle ja hylkyjäkin kymmenkunta... Eli ei se niin helppo ollutkaan. ;) Tämä oli meidän viikonlopun paras rata tuloksella 5 ja sijoituksella 8. Vitonen tuli puomilta, jossa vedin koiran ensin puomin ohitse kun valssasin vähän turhan hitaasti. Olin siis jättänyt koiran lähtöön ja kävelin esteiden vasenta (ulko) puolta kohti puomia ajatuksena, että jos se karkaa lähdöstä niin keskikentän esteet eivät vedä puoleensa. Mutta sepä karkasikin vasta, kun käännyin sitä kohti vaihtaakseni puolta puomin oikealle puolelle ja sitten kun yritin siirtyä valssaten pois edestä vedinkin sen oman liikkeeni mukana ohi puomista... No, loppurata meni upeasti, mun ei tarvinnut muuta kuin huudella esteiden nimiä tyyliin "anna palaa vaan" ja sitten lähteä uuteen suuntaan huutelemaan... xD Ja tulipahan meikäläiselle valssausharjoituksia... Ja koiralla oli hulvattoman hauskaa.

Perjantain toinen rata oli hyppyrata, jonka oli laatinut Leena Rantamäki-Lahtinen. Rata näytti tältä:

No.. arvatkaapa yhden kerran että oliko Ässä äskeisen rallituksen jälkeen sellaisessa mielentilassa, että se kääntyy nuo alkukurvit... Juu ei ollut ei. Pysyi lähdössä hienosti (lupaavaa) mutta kun 2- ja 3 hyppyjen välistä kutsuin sitä, niin lähti mopo tassusta samantien. Koira hyppäsi kaksi ensimmäistä estettä ja sitten kun aukesi tyhjää nurmikenttää eteen, niin se lähti kurvailemaan vaan ihan täyttä vauhtia ja haukkui kuin hullu... xD Ei siis karannut millekään väärille esteille, mutta kun oli niin kovin kivaa... Eihän siinä voinu kuin nauraa ja kun viimein sain sen kutsuttua takaisin luokse, taisi se hypätä jonkun esteen väärinpäin tai jotain. Kolmoshypyltä jatkettiin ja loppurata todella upeasti ja puhtaasti, erityisesti pujottelu oli mahtava. :) Ja ainakin oli kivaa... ;)

Sitten päästiinkin kotiin lepäämään ja grillaamaan. Illalla käytiin vielä ottamassa oppia kolmosluokkien suorituksista ja nautiskelemassa kauniista juhannusaattoillasta. Nukkumaan kuitenkin kiltisti ajoissa, kun aamulla oli lisää kisaamista tiedossa.

Lauantaiaamu aloitettiin sitten Salme Mujusen agilityradalla:

Liekö vieläkin eiliset rallit mielessä vai mikä, mutta Ässä karkasi 3 (!!) kertaa pujottelusta, ennenkuin uskoi, että me todellakin pujotellaan ihan joka väli ennenkuin mennään eteenpäin... Ensimmäinen oli luultavasti mun oma moka, jostain ihmeen syystä kesken pujottelun vilkaisin pituusestettä. Seuraavat täytyy kyllä laittaa koiran piikkiin, joka ei olisi sitten enää malttanut yhtään. Paheksuva "Hyyyyiii" kolmannen karkaamisen jälkeen lopulta tehosi ja loppurata jatkettiin (taas...) puhtaasti ja ongelmitta. Jopa Aan kontakti taisi tulla nipin napin tehtyä. Tähän rataan olen itse pujottelua lukuunottamatta kaikista tyytyväisin viikonlopun juoksuistamme. Ja tämäkin muuten oli pitkine suorineen näennäisen helppo, vaan tuloksiapa tuli kahdestakymmenestä koirakosta vain seitsemälle ja ainoastaan yksi nolla. Että se siitä, kun rataantutustumisessa porukka päivitteli että kylläpä on helppo kun mennään vaan suoraan... ;)

Viimeisenä koitoksena lähdimme sitten niin ikään Salme Mujusen laatimalle toiselle agilityradalle.

Tältä radalta me saatiin _melkein_ tuloskin. ;) Ensinnäkin nelosesteen jälkeen sain hihkua ihan tosissani että koira ei pyykäissyt suoraan keinulle. Sitten kun sen keinun aika viimein oli, intoilin itse pikkuisen liikaa ja juoksin liian pitkälle keinun ohi (tai kohdalle) ja Ässälle tuli kiire perääni ja se päätti oikaista myös kiipeämättä... No, toisella yrityksellä keinu hienosti, ilman aristeluja. :) Toinen vitonen saalistettiin sitten keppien sisäänmenosta, jota Ässä kyllä kaikella tahdollaan yritti tehdä, mutta kun täydestä vauhdista se kääntyminen siihen tokaan väliin nyt vaan ei onnistunut... Uudelleen ottaessa vaihdoin puolta keppien oikealle puolelle (olin suunnitellut siis olevani koiran vasemmalla puolella koko radan ajan) minkä seurauksena olin siis myös loppuhypyillä vasemman sijasta oikealla. Ja kuinkahan siinä sitten käy, jos on kartta väärinpäin? Hylkyhän sieltä tuli, kun ohjasin 15 ja 16 hypyt vääriin suuntiin (14 ja 15 väli oli suurempi kuin kuvassa, sieltä mahtui koira sujuvasti kaartamaan...). No, pääasiahan on, että _koira_ meni just niinkuin kippari ohjasi, eli tosi hienosti! :)

Paljon saatiin taas kisakokemusta, jopa yksi tuloskin. Josko niitä nolliakin ehtii sitten joskus myöhemmin... :)