Moi kaikki kamut ja fanit! Mua päästetään nykyään tosi harvoin tassuineni tähän näppiksen ääreen. Kesäkuussa viimeks! :o Törkeetä. Ja muutenki mulla on tiättekste tosi rankkaa niinQ. Mä oon nimittäin joutunu (taas) lapsenvahdiks. Ku ton äipän kaveri Milla, on jostain syystä saanu jonku mielenhäiriön ja ottanu semmoisen pienen palleron itelleen. Siis vaikka MUN kuuluu olla kaiken keskipiste silloon ku ollaan Millan luona. Tommonen se on:

Ja tietty - just mun tuuria - cockerspanieli. Mä olin sitä mieltä, et cockereita on jo ihan tarpeeks meikäläisen tuttavapiirissä ja ne on muutenki rasittavia höslääjiä, joten mä murrasin tolle Siirille heti aluks ja menin sit nurkkaan murjottamaan. Mut äippä ei tykänny yhtään ja alko huutaa mulle ja mesos, et vauvoille ei saa rähistä. Ihme nipo. No ihan sama mulle, mä en kuitenkaan aikonu leikkiä ton karvakerän kanssa, joten kun me lähdettiin ulkoilee, niin olin niinku sitä ei oliskaan.

Ehkä kesän viimesiä uinteja, pitää ottaa ilo irti lämpimästä syksystä ja lyhyestä tukasta!

Kepit haudataan tietty hiekkaan, ku ne yrittää karata...

Se Siiri olis tietty halunnu mun siisteihin leikkeihin mukaan, mut en mä viittiny huomioida sitä ku se on kumminki liian pieni vielä. Ja cockeri. Miksei kukaan tuo mulle esim. semmoista ihanaa vesikoiratyttöä??!? Semmosen mä voisin ottaa ihan omaks. Mut aina vaan näitä cockereita... *huoh*

Äh, tohon se taas tunki ja toi äippä vahtii haukkana vieressä. Kai tässä pitää sit käyttäytyä... No, ehkä tosta tulee isona ihan kiva likka, jos mä nyt sit yritän opettaa sen heti alusta asti tavoille...

Sitä mä en kyl tajuu, et miks vaan Siiriä tähtäillään kameralla. MÄ olisin kumminki tosi komee ja salskee. Sitäpaitsi tää on MUN blogi. Pöh! Mut tossa se nyt sit kumminki vielä on. Nää kuvat on parin viikon takaa.

Tänään mä jouduin taas ulkoilee Siirin kanssa, ku tota äippää vaivaa joku. Se vaan makaa sängyssä ja välillä hoippuu sohvalle makaamaan ja pärskii ja tyrskii. Ihme tyyppi. Ei ees puhu mulle mitään, pihisee vaan. Ni siis ku se ei näköjään pystyny hoippuu sohvaa pidemmälle, ni Milla tuli hakee mut uimaan ja leikkimään ja lenkille. Kivaahan se oli, enkä mä enää jaksanu sille Siirillekään rähistä enää. Kai se on ihan ok ja noi ihmiset tuntu sit olevan tyytyväisiä.