Itsenäisyyspäivän tienoilla oli tällä opella muutama ylimääräinen vapaapäivä ja jollekin päivälle osui jopa melko sateeton hetki, joten päästiin Ässän kanssa treenaamaan tottista kun oli sekä valoisaa että ilman kosteusprosentti alle 2000....  :)

Kuskasin sitten merkkitörppöjen virkaa toimittavat isohkot kukkaruukut tuohon lähikentälle ja ensin harjoiteltiin ruutua pitkästä aikaa. Aiempi oppi oli selvästi hautunut ja mennyt ihan perille asti (käänny HETI ruudussa ympäri, pallo voi lentää koska tahansa) ja Ässä teki tosi napakoita ruutuun menoja. Otin eri suunnista ja aina meni yhtä hyvin sisään. Muutama kokeilu myös vinottain vähän lyhyemmältä matkalta ja pienen hetken epäröinnin jälkeen taas oikein sisään! :) Kerran tai pari myös seisotin sitten pitempään ruudussa ja kävin palkkaamassa paikalla pysymisestä sekä käskytin maahan ja tein loppukuviot. Niissä ei ongelmia. Paikallamakuusta seuraamiseen tuloa otin myös vähän, siinä "sivulle" on selvästi parempi käsky kuin "seuraa" jolla koira tahtoo välillä tulla oikealle (mikäli on alunperin mun oikealla puolella). Tämäkin on kuitenkin parantunut paljon eikä Ässä enää juokse täysiä mun ohi ensin. Hyvä hyvä! :)

Seuraamisessa hiulattiin tällä kertaa niitä oikealle käännöksiä, jotka viimeksi huomasin melkoisen väljiksi. Vaikeeta on. Kun saa käännöksen tiiviiksi, alkaa koira edistää suorassa seuraamisessa. Jotenkin mä en vissiin taas osaa? Ja maksamakkara oli selvästi liian houkuttavaa, hyvä kun ei mennyt mun sormet mukana. No, tsemppiä ainakin riitti koiralla! :D Pitänee koittaa tehdä vähän taas paikalla käännöksiä vaikka naksun kanssa. Josko se siitä. Vasemmalle ja täyskäännös toisaalta sujuu tällä hetkellä oikein hyvin, joten ollaan siitä tyytyväisiä!

Lopuksi ajattelin tehdä vähän idioottirinkiä, lähinnä ajatuksena harjoitella niitä jättöjä ja paikallaan pysymistä. Vaan eihän se sitten ihan niin mennytkään, kun Ässä otti ja törmäsi nurkkatörppöön pomppelehtiessaan (miksi yleensäkään piti pomppia kuin kengurun ja kumipallon risteytys? Ei aavistustakaan...) seuraamisessa ja sittenhän se ei tietenkään mielestään voinut enää mennä mun ja törpän välistä. Väkisin yritti pungeta niin, että törppö jää meidän väliin eli oikaista neliön sisäpuolelta. Että sitten harjoiteltiinkin seuraamista törppöjen ohi, ensin kauempaa ja suoraan ja sitten lähempää ja kääntyen. Ja kun tämä saatiin taas kuntoon, niin jätöistäpä ei lähtenytkään enää liikkeelle (kohti niitä kamalia törppöjä)! Ei oo todellista, ei kenelläkään ole tämmöistä koiraa! o_O No, sitten teinkin niin, että "seuraa"-käskyllä lähdin itse juoksemaan ihan neliöstä pois ja palkka tuli vasta kun pääsi kunnon seuraamiseen. Löytyihän se vauhti ja into sieltä, ja sitten unohtui jo ne kammottavat törppelötkin. :) Loppu hyvin kaikki hyvin?