Ässä (ja sitä myöten myös Ässän blogi) viettävät arkista hiljaiseloa...

Tai kyllähän Ässä kaikenlaista puuhastelee, kun vartiopäällikön tehtäviltä joutaa.

Tiistaisin Ässä käy agitreeneissä Johannan kanssa. Parilla sujuu nykyään yhteistyö kuin tanssi - menoa on suorastaan nautinto katsella! :) Eiköhän nuo taas jossain vaiheessa kisoihinkin lähde!

Tokoiltu on kotipihalla aina kun aikaa (minulla) ja intoa (minulla) riittää. Ässällä on sekä aikaa että intoa aina. ;) Luoksetulon pysähdys sujuu nykyään mallikkaasti, kaukoja hiotaan koko ajan kohti täydellisyyttä, ruutu on hienosti mielessä ja seuraaminen paranee päivä päivältä. :) Pitäis vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja harjoitella se tunnari kuntoon, niin oltais ihan valmiita saamaan jopa ykköstuloksia kokeista. Niin, ja sit pitäis ilmoittautua niihin kokeisiin... Lappeenrantaan piirareihin olin kovasti menossa, mutta unohdinpa sitten ilmoittautua ajoissa. :(

Ja tietenkin Ässä lenkkeilee mahdollisimman ahkerasti joko minun tai Timon kanssa. Välillä on Ronjakin mukana kantoliinassa ja mahdollisimman usein yritetään saada treffiseuraa Siiristä tai Tappiksista.

Tallillakin Ässä oli tänään mukana pitkästä aikaa. Hevoset ei pelota enää vaan niihin suhtaudutaan jopa omistajan mielestä turhankin varomattomasti. Vaikka meidän hepsut kilttejä ja rauhallisia ovatkin, ei silti kai olisi pakollista juoksennella niihen mahojen alla?!? Mutta tänäänpä kohdattiin LEHMÄ ihan lähietäisyydeltä ja se aiheutti hieman kauhua pienessä perrossa... ;) Lehmukka sai haukut, mutta ei silti lähtenyt mihinkään, joten Ässä päätti tehdä taktisen vetäytymisen takavasemmalle, mun ja Leijona-hepan taakse turvaan! :p

Muuten sitten vietetään leppoisaa kotielämää. Seuraavassa kuvassa Bodyguard on valinnut paikkansa aivan itse, kyse ei siis millään muotoa ole mistään lavastuksesta... Ja tyttö on hereillä ja sätkiessään potkii toista koko ajan. Silloin vaan pistetään korvia luimulle, silmiä sirrille, huokaillaan syvään ja käivistellään silti siinä mihin kerran on asetuttu makaamaan. Järkevää?

Vartiopäällikön tehtävät vaativat veronsa, ja enimmän osan aikaa meidän koira onkin melko mattoon sulautuvaista sorttia:

(Kumpi lienee likaisempi - matto vai koira? No, molemmat on kyllä tänä kesänä yritetty pestä...)