Toissapäivänä Ässä teki 6 onnistunutta tunnistusnoutoa, 1-5 häiriökapulaa mukana. Ja siis tehtiin 6 toistoa, eli jokaisella kerralla Ässä toi oman! :) Nyt pitää alkaa pikku hiljaa kasvattaa matkaa ja viedä temppu pois omalta pihalta. Luottavainen olo kuitenkin (viimein) tämän asian kanssa, eiköhän se siitä. Kärsivällinen vaan pitää olla ja edetä tarpeeksi pienin askelin. Olen nyt antanut Ässän leikkiä hetken sillä löydetyllä omalla kapulalla ja se tuntuu olevan siitä hurjan palkitsevaa. Se siis tuo oman minulle ja luovuttaa oikeaoppisesti, saa makupalan ja sen jälkeen kapulan takaisin itselleen. Sitten se hyppii ja loikkii ja rallittaa kalikka suussa hurjan onnellisena... Hullulla on halvat huvit. ;)

Eilen sitten treenattiin ruutua ja luoksetuloa. Ihan onnistuneesti nekin. Yksi ruutuunmeno pitkältä matkalta ja ekaa kertaa niin, ettei Ässä nähnyt kun rakensin ruudun. Hienosti se sinne meni, mutta ei malta pysähtyä heti, vaan kävelee etutassut ruudun etureunan ulkopuolelle ennenkuin noin seitsemännellä käskyllä pysähtyy... :-/ En tajua oikein mikä siinä on, kun joka tapauksessa se saa palkan seisomisestakin aina alustalle, ei siis minulta kädestä. Ja käskyn se osaa takuulla. Liekö matka sitten kuitenkin vielä liian pitkä? No, tein sitten ruutuunlähetyksiä ja seisomisia lyhyemmältä matkalta (5-10m) ja ruudun joka kantilta. Kovasti kehuja ja palkkaa kun pysähtyi HETI käskystä. Ainakin minusta vaikutti siltä, että suoritus parani.

Luoksetuloa muistuttelin mieleen pallon avulla. Eka pysähdys valui huiman pitkäksi mutta pysähtyipä sentään. Siitä ei palkkaa, pelkää "hyvä". Seuraavat kerrat pysähtyikin kuin seinään alkamatta kuitenkaan ennakoida. :) Pallo lensi palkaksi. Eka maahanmeno jäi puolittaiseksi, siitä ei taas palloa. Seuraavat hienosti. Lopuksi muutama vauhdikas läpijuoksu, pallon heitin oman selkäni taakse kun vauhti oli kovimmillaan. Pallotreenit on Ässästä hurjan hauskoja. :)